Oikein pilkittyjä kaloja

Nykyään kun tasapainopilkintä on varmasti suositumpaa kuin koskaan on erilaisia tapoja pilkkiä kaloja. On oikea tapa ja sitten väärä tapa. Oikea tapa on se kun kalastetaan kevennetyllä tasapainolla jolla on mittaa vähintään 10cm (kaikki alle kymmensenttiset on mormyskoita). Tasurin pitää olla luonnollisen värinen (särki, salakka, ahven, kiiski jne), ärsykevärit ei käy. Alakoukku pitää olla puhdas eli pelkkä kolmihaarakoukku ilman väripallukoita tai muilta tasurimiehiltä tulee kommentteja: "Sulla on joku roska tarttunu alakoukkuun". Heh heh. No tänään sitten tuli pitkästä aikaa niitä oikein pilkittyjä ahvenia.

Harhailtiin jossain Jänisselällä päin. Viikolla tutkittiin pohjakarttoja ja löydettiin mielenkiintoisia alueita mutta kun aamulla yritettiin saada autoa parkkiin niin joka paikassa minne ajettiin oli yksityistien kylttejä joten paikaksi valikoitui joku random paikka mihin vaan auton sai semmoiseen kohtaan ettei tarvii pelätä mökkiläisten valituksia.

Jäällä keli oli viikon aikana vain huonontunut. Lunta oli tullut lisää ja hangen pinta oli kovettunut, välillä se saattoi kantaa pari kolme askelta mutta taas petti ja tuollainen on äärimmäisen rasittavaa varsinkin jos pitää kilometritolkulla kävellä ja etsiä kalaa uusilta vesiltä. Jonkun aikaa niitä kaloja joutuikin etsimään kunnes huomattiin että eräästä saaresta selälle päin oli joskus ollut kai railo mikä oli tuiskunnut umpeen mutta siinä oli selkeästi muutamia laikun tapaisia vähälumisempia kohtia jos oikein tarkasti katsoi. Niiltä paikoilta löytyi päivän vähät kalat jotka olivat kyllä syönnillä mutta niin paikoillaan jurottavia että ei jaksanut kairata tarpeeksi että niitä olisi enemmän löytänyt.

Kalat siis tuli salakannahkaisella Panucci-tasurilla. Ensimmäistä kertaa tänä talvena kala oikeasti iski kevennettyyn voimalla. Kalat eivät olleet isoja, suurinkin vain 390g mutta positiivista että nyt pilkkimisessä oli semmoista meininkiä mistä olen lukenut ja haaveillut. Eli pudotetaan kaikuluotaimen anturi avantoon, sitten pudotetaan perään kevennetty tasuri. Sitten katsotaan kun pohjasta lähtee nousemaan viiva tasuria kohti. Kun kala on lähellä tasuria tehdään pieniä väristyksiä tai hidasta nostoa ja sitten kun kala iskee kiinni se nostetaan jäälle. Yksinkertaista eikö vain :D

Vaikka kalaa tuli sen verran että sentään sormiin haju jäi niin välillä miettii että onko tuo kaiken tämän raatamisen arvoista. Yli 2km suuntaansa kun talsi tuolla hangessa niin jalat alkaa olla aika lopussa. Lisäksi lumi tuottaa muitakin ongelmia...kun jos vaikka yrittää repulla istua niin reppu painuu lumeen ja jalat jää korkeelle...yritä siinä sitten istua pilkillä kun asento on kun paskantavalla koiralla. Siksi pilkin tänään suurimman osan ajasta seisaaltaan mikä ei tunnu oikein sopivan omaan pilkintätyyliin.

Huomenna taas on kai lähdettävä jäälle ja kohteena on joku kaverin valitsema erikoismesta mistä ei oo muuta tietoo kun että isoa kalaa voi saada jos hyvä päivä osuu kohdalle. Osuiskin. Yöksi ainakin lupailee ihan järkyttävää lumisadetta joten tiedossa ei ole ainakaan helpotusta tuleville reissuille.

Oikein pilkittyjä.

Ei vieläkään huippusaaliita

Kalattomien reissujen jälkeen alkoi olla ideat vähissä. Kuulin huhuja että Höytiäiseltä on tullut hyvin ahventa ja siikaa ja päätin käydä kokeilemassa samoja mestoja mistä keväisin olen usein kilotolkulla hyvää ahventa nyhtänyt jäälle. Aamulla olin jo hyvissä ajoin jäällä ennen auringon nousua ja päätin testata yhden 12m "kuhamontun" mutta siinä ei näkynyt muuta kuin joku kuoreparvi välivedessä. Siitä sitten etenin tutuille paikoille kairaten vähän väliä sinne tänne reikiä mutta kaikuluotain ei näyttänyt missään mitään kalaa. Aivan kuin koko alue olisi ollut kaloista tyhjä. Muutaman kymmenen reiän jälkeen löysin todella matalasta, alle 5m vedestä jossa en ole aiemmin onkinut, vähän kalaa mutta ne olivat ilmeisesti todella pieniä kun sain tasureihin vain muutamia vaivaisia tärppejä. Tuntui taas melko käsittämättömältä että miten näin monta kalatonta reissua voi yhdelle ihmiselle sattua mutta paikkavalinta oli vaan taas ihan väärä, muualta oli sinäkin päivänä pilkitty todella suuria ahvenia. Pitää tästä lähtien jättää tuo Höytiäinen rauhaan ja korkeintaan maalis-huhtikuussa käydä joku reissu siikojen perässä tekemässä. Aivan täysin ei silti munat menneet pataan sillä sain kaksi reilusti alle 100g ahventa kun olin jo autolle kävelemässä mutta löysin erään verkkoavannon vierestä paikan johon oli kairattu ihan älytön määrä reikiä...siinä oli joku matalikko syvän väylän keskellä ja se oli ihan täynnä pikkuahventa. Päivän kohokohta oli kun velimies tuli moottorikelkalla jäälle ja sain kokeilla vähän miten semmonen sporttimallin Arctic Cat kiihtyy (en tosin uskaltanu ajaa kuin kuuttakymppiä vaikka siitä olis varmasi lähteny tuplat) :D

Tänään lähdin parin kaverin mukaan ihan toiseen suuntaan tummemmille vesille, paikkaan josta oli lähipäivänä nosteltu 700-800g kaloja. Ajeltiin helvetin huonoa tietä ja päästiin jotenkuten perille rantaan. Höytiäisellä oli eilen todella raskas kävellä kun lumi oli märkää mutta tänään keli oli vielä huonompi kun yön aikana ilma oli pakastunut ja kovettanut lumen pinnan mutta ei kuitenkaan kantavaksi.

Kairailtiin semmosia 4-8m vesiä ja vaikka isompi kala ei ollutkaan syönnillä tänään oli sentään positiivista että lähes joka reiällä näkyi kaiussa jotain elämää. Joitain parempiakin kaloja kävi silloin tällöin välivedessä kevennettyjä tasureita katsomassa mutta kiinni eivät tarttuneet. Muutamia sormenmittaisia tarttui värikoukulliseen Nilsun tasuriin. Jossain vaiheessa kokeilin pientä dropshot-jigiä ja se tuntui kiinnostavan kaloja huomattavasti enemmän kuin tasurit, valitettavasti vain kala oli niin pientä että jigiin tuli suurimmaksi osaksi vain tärppejä, pari kalaa kuitenkin tuli ylös asti joista suurempi 340g oli jo sellainen että niitä olisi mielellään nostellut useampiakin. Kaverille sattui myös muutama 200-300g ahven. Ei mikään paras kalareissu tämäkään mutta sentään jotain tapahtumia ja aina tuolla on useamman ukon porukalla mukavampi onkia vaikka tyhjää kuin yksin pönöttää keskellä jäälakeuksia.

Taas käydään arkisissa askareissa viikon verran ja kun viikonloppu koittaa lähdetään kohti uusia seikkailuja ja toivotaan että saaliit tästä edes vähän paranisi. Onneksi päivät alkaa pidentymään niin voi suunnitella pidempiä reissuja eikä tarvitse vain käydä jäällä kääntymässä kuten vuoden pimeimpään aikaan. Aikaiset herätykset kyllä alkaa keväällä olla vähän nihkeämpiä, varsinkin jos edellisenä iltana ei malta mennä nukkumaan ajoissa kuten en itse aina malta...eilenkin tuli oltua baarissa yli puolenyön rokkia kuuntelemassa...ja väittelin kaverin kanssa kaikuluotaimen käytöstä. Kun kerroin että ostin 350 euron luotaimen niin ei oo köyhällä varaa kiskoo kuuden euron tuoppeja baarissa johon sain vastaukseksi että kaikuluotain on ihan huijausta ja kyllä mieluummin kannattaa kaljaa ottaa.....jossain vaiheessa mulla petti ääni kun jouduin baarissa metelin yli huutamaan ja taisin jäädä väittelyssä häviölle.

Melko säälittävää

Uskomattoman heikkoa :(

Olipa kusinen viikonloppu pilkkijäillä jos saalista katsotaan..Eilen 6 tuntia Onkamolla ja varmaan saman verran käveltyjä kilometrejä. Ei tärppiäkään...kaiku piirteli ainoastaan pientä kalaa eikä sekään kiinnostunut tasureista. Olin päättäny että en paista makkaroita ennen kun olen saanut yhden ahvenen mutta pakko oli jossain vaiheessa laittaa grilli tulille tai olisin kuollu nälkään. Vinkkinä muuten että kannattaa kertakäyttögrilliä käyttäessä odottaa että nuo liekit sammuu tai makkarat maistuu joltain valopetroolilta tms. paskalta.

Jäätä alkaa olla ihan kivasti. Ei haittaisi vaikka ei enää paksuuntuisi yhtään lisää. Tuossa kuvassa näkyy että kohta on normaalipituisen UR:n kierteen verran teräsjäätä ja kun kairaa kasituumasella pitää aamupalaksi vetää enemmän kuin yksi puurolautanen jos meinaa koko päivän reikää vääntää.

Tänään kävin sitten nelisen tuntia Heposelällä. Viime talvena tuolta sai melkein joka reissulla yli puolikiloisen ahvenen ja monesti suurempiakin ja ihan useita kappaleita per reissu...Karttaselaimessa mulla oli kolme merkkiä mistä kalaa on tullut ja kävin jokaisessa kohdassa muutaman reiän kairailemassa ja yrittämässä. Ihan kuollutta....yhellä reiällä tarttu kyljestä kiinni sormenmittanen sintti ja laitoin sit silmän syötiksi tasurin alakoukkuun ja sain vielä kaksi sinttiä lisää. Hip hei ja hurraa. Kivaa tämä pilkkiminen. En tiedä pitäisikö tätä sanoa mutta hieman lohduttaa kun muutkaan ei ole onnistuneet viime aikoina. Että vika ei ole pelkästään omissa taidoissa. Pitää varmaan lainata Väinö Linnaa: "Mennähän rauhas, ei soo ihmises, soon korkeemmas käres."

Nyt sitten viisi päivää töitä ja sen jälkeen odottaa uudet seikkailut uusilla järvillä :D 

Kuorinka, Kuorinka, Kuorinka.

Jaahas. Laitetaas muutama raportti otsikossa mainitulta järveltä. Ensimmäinen reissu ei ollut mikään menestys joten uudestaan ei pitänyt mennä mutta silti sitä on jo useamman kerran löytänyt itsensä Kuoringan jäältä harhailemasta. Loppiaisena oli n. 25 astetta pakkasta ja kun kaveri oli saanut pari päivää aiemmin muutaman yli 600g ahvenen niin pitihän sitä lähteä kokeilemaan. Nykyään ei ole tullut määriteltyä mitään pakkasrajaa vaan kaikki vapaapäivät on jäällä oltu kelistä riippumatta. Loppiaisen reissu olisi pakkasen suhteen onnistunut muuten aivan täydellisesti mutta vasemman käden peukalo paleltui melko pahasti kun kynsikkäät kastui ja jäätyi ja sormi oli mennyt tunnottomaksi enkä huomannut että sitä edes olisi kylmänyt missään vaiheessa.
Kala oli melko passiivista mutta ensimmäistä kertaa oli kaikuluotaimesta todella hyötyä. Sain kolmisen kiloa perus filekalaa huijattua jään paremmalle puolelle kun ilman kaikua olisin todennäköisesti jäänyt ilman saalista. Suurimmat ahvenet painoivat 445 ja 323g. Kalat tuli karismaxin siniselkäisellä ja papukaijalla.

Seuraavana lauantaina pakkanen oli lauhtunut jonkun verran (en nyt muista lukemia) joten uskaltauduin paleltuneen sormen kanssa jäälle. Varustauduin villahanskoilla ja paksuilla rukkasilla.....hanskat oli melko kätevät jopa kalojen ylösnostossa mutta pilkkiä ei uskalla viedä lähellekään hanskoja koska koukut tarttuvat niihin paremmin kuin magneettiin. Vaan kalatpa olivat vielä passiivisempia, edes kaiuista ei ollut paljon hyötyä kun mitään ei tapahtunut vaikka heilutti pilkkiä kalojen nenän edessä....kalaa siellä kyllä oli ja paikalle tulleet pari tapsipilkkijää sai sieltä sekalaisen kokoista ruokakalaa useamman kilon mutta tasuriin ei vaan syönyt ja kuten jo tiedetään meikäläinenhän ei enää muulla suostu onkimaan. Aamulla pudotin yhdellä avannolla kaksi tosi raskaan tuntuista kalaa, molemmat iski samalla avannolla peräjälkeen n. 17m syvyydestä ja irtosi pari metriä avannon alla.....siitä sitten alkoi kalattomuus ja vasta iltapäivästä sain pienellä tasurilla ja värikoukulla huijattua 7kpl semmosia just ja just syötävän kokoisia ahvenia.

Sunnuntaina oli muuta menoa joten siltä viikonlopulta ei jäänyt isompaa kerrottavaa jälkipolville. No. Sormen paleltuma aiheutti sen että siitä alkoi nahkat irtoilemaan ja se meni aika helvetin araksi joten odotin toiveikkaana säätiedotuksen pitävän paikkaansa kun se lupaili että seuraavaksi viikonlopuksi lauhtuu. Piti mennä reilusti alle kahteenkymppiin. Sitten ennusteet vähän muuttui ja lauantaiksi ennustettiin -19 astetta pakkasta mutta kun sitten aamulla heräsin uuteen pilkkipäivään intoa täynnä mittari näytti -30. VOI JUMALAUTA! Kyllä taas köyhää koetellaan kun pitää viikot käydä töissä eikä voi valita pilkkipäiviä sään mukaan. No vetelehdin puolisen tuntia sängyssä koska olin melko varma ettei kaverikaan ole lähdössä tuonne pakkaseen mutta kun soitin hänelle tulikin käsky olla valmiina puolessa tunnissa haalarit päällä parkkipaikalla. No ei siinä mitään. Minähän olin valmiina.

Nyt oltiin jo ihan uusilla astelukemilla, koskaan en ollut kolmenkympin pakkasilla vielä pilkkinyt mutta kai se oli koettava sekin ihme. Ajeltiin taas Kuoringalle kun ei keksitty parempaakaan paikkaa. Kalat eivät olleet juurikaan aktivoituneet eli taitaa tänä vuonna jäädä ne mättöreissut väliin mitä parina talvena on saanut tuonne tehdä....Aamulla kalat olivat vähän aktiivisempia mutta puolta päivää kohden ei edes jaksaneet nousta väliveteen tasuria katsomaan. Yhteensä 5 kappaletta taisin saada semmosia perus fileahvenia ja niiden lisäksi yksi vähän parempi kala, 840g/39cm. Kuoringan enkka parani hieman, aiempi oli muistaakseni 41cm/820g. Tuo iso oli mukava bonuskala kylmään päivään. Yhtä lukuunottamatta kalat tuli 7cm Nilsun papukaijalla joka on yksi luotettavimmista tasureista järvelle kuin järvelle keliin kuin keliin. Uitin kyllä tänäänkin useamman pienvalmistajan kevennettyjä tasureita mutta kun kala ei ota niihin kiinni niin se ei ota..pilkitään sitten kaupan tasureilla jos niihin ottaa.

Kovasta pakkasesta huolimatta kylmä ei päässyt yllättämään kuin vasta aivan iltapäivästä kun meni siimat sekaisin ja yritin niitä avokäsin selvitellä...siinä vaiheessa kun jo ennestään paleltunutta peukaloa alkoi vihlomaan tungin vavat siimasotkuineen reppuun ja kaivoin taskusta esiin pari kädenlämmitinpussia ja tungin ne rukkasiin. Kaiku näytti vielä alla kalaa mutta en viitsinyt riskeerata sormia muutaman sintin takia.

Huomiseksi muuten piti sitten taas lauhtua -19 asteeseen mutta nyt ennuste näyttää että lauhtuu maanantaiksi. Kannattaisi varmaan noiden ennusteiden laatijan kokeilla jotain muuta ammattia kun tuo meteorologin homma vaikuttaa ihan puhtaalta arpapeliltä...taivas on täynnä monen miljardin säähavaintosatelliittia eikä osata edes pilkkikelejä ennustaa parin päivän päähän. Mutta kaipa se pitää huomennakin jossain käydä kokeilemassa tuuriaan.

Loppiaisen saaliit.

Pakastekaloja.

Oma Kuoringan enkka 840g/39cm.

Kovilla pakkasilla on vähän ollut ongelmia saada kuvamateriaalia blogia varten. Taskussa olen pitänyt uskollista pokkaria mutta siitä hyytyy aina patterit viimeistään siinä vaiheessa kun kuva pitäisi ottaa...kännykkäkin hyytyy haalarin taskussa mutta tänään pidin sitä haalarin sisällä lämpimässä sen aikaa että sain käyntiin ja napattua pari kuvaa.

ps. tuleepa muuten sekavaa tekstiä kun yrittää muistella suurinpiirtein oikein kolmen reissun tapahtumat.

Pilkkikausi avattu

No niin. Vaikka kauden avaus venyi myöhäisemmäksi kuin edellisenä talvena niin jäälle on jo päästy. Siitä että onnistuiko kauden avaus vai ei voidaan olla monta mieltä. Yksi kehukala on tullut mutta muuten reissut on ollut melko ankeita kun saaliit on jääneet vähäisiksi vaikka saaliinhan ei pitäisi ollakaan se pääasia reissuilla.

Tähän talveen varustauduin hankkimalla Lowrance Elite 3X -kaikuluotaimen. Mukaan tuli kantolaukut ja pilkkianturit ja hintaa oli ns. vitusti verrattuna viime talven tarjouksiin mutta ajattelin että jos nyt vielä tulee siirrettyä luotaimen hankintaa ei sitä saa ikinä ostetuksi. Varmaanhan tuo on joku karvalakkimalli kun kaverin 4X näyttää niin paljon paremmalta että taas köyhä muutaman kympin säästämällä kusi ihteesä kintuille. Mukaan tarttui myös 8" kaira jotta isot ahvenet mahtuu tulemaan reiästä sen kummemmin tähtäilemättä.

Avaus suoritettiin Suur-Onkamolle 29.12. Suunnilleen pilkit ui samoissa vesissä mistä vuosi sitten nappasi se ennätysahven mutta tällä kertaa paikka vaikutti tyhjältä. Ainoastaan jotain pikkukalaa luotain piirsi pohjaan ja muutamia 100-180g ahvenia siiman päähän tarttui. Lisäksi joku kiloinen hauentuppi. Pääsi kuitenkin pahimmista paineista kun tuntui että koko joululoma menee ihan pilalle jos ei pääse kohta kalalle. Onkamolla ihmettelin että kun uudella kairalla ei meinaa saada reikää 10cm jäähän että voi olla melkosen haastavaa kun jäät paksunee että tämmöstäkö on poraaminen kasituumasella....no seurasin sitten kaverin touhuja kun se oli myös ostanu samanlaisen kairan ja sillä meni muutamalla pyöräytyksellä kaira läpi kun oma kaira jauhoi semmosta hienoa jauhoa ja pyörittää sai varmaan 20 kertaa....siispä motonettiin ja pienen selittelyn jälkeen hyllystä uusi kaira tilalle...mikä lie valmistusvika ollut kun tehtaan jäljiltä terä paskana.

Kauden avauskalat, kyllä niistä syömään pääsi

No uusi kaira ja uudet kujeet. Seuraava reissu suuntautui jonnekin Jänisselän lahdelle, tarkemmin en osaa määritellä tai en oikeastaan viitsi kun ihan kaikkea ei pidä kertoa. Jäätä oli tuolla isommalla järvellä 9cm ja se oli melko epäilyttävän näköistä kun jo kertaalleen lautoiksi särkynyt jää oli jäätynyt uudelleen ja lauttojen välinen kirkas jää näytti siltä kuin jäätä ei olisi ollut ollenkaan vaan olisi kävellyt tyhjän päällä. No kesti se kuitenkin. Aloiteltiin melko rannasta pilkkimään ja parilla reiällä kaiku piirsi pohjaan semmosta pientä syheröä jonka päättelin olevan pikkukalaa, sainkin siitä yhden n. 100g kalan....yritin jollain tavalla ottaa selvää kaiun säädöistä että se piirtäisi isot kalat eri väreillä ja hetken päästä näytössä näkyikin paksuhko keltainen viiva joka katosi nopeasti. Vaihtelin erilaisia 10cm kevennettyjä tasureita mutta kala(t) ei ollut niistä kiinnostuneita. Sitten päätin kokeilla pikkutasuria ja kun pudotin 5cm firetiger värisen Karismaxin avantoon lähti väliveteen nousemaan jyrkästi paksu keltainen viiva ja kohta delfiinin rulla rääkäisi ikävän kuuloisesti...kala oli raskaan tuntuinen ja kuten aina tuollaista tempoilua siiman päässä luulee haueksi ennen kuin totuus paljastui. No kohta jäällä makasi 1450g painoinen ja 46cm pituinen AHVEN tasuri syvällä kurkussa. Lievä epäusko taas valtasi mielen että näinkö helppoa tää ison ahvenen pyynti on mutta kyllä sitä sitten taas jalat on palanneet takaisin maan (tai pitäisikö sanoa jään) pinnalle kun enempää ei ole kuulunut. Myöskään kavereille ei sattunut mitään kummempaa siiman päähän tuona päivänä joten mistään huipusta mättöpaikasta ei voida puhua.

vähä hymyilyttää

Seuraava reissu suuntautui Hepolahdelle päin josta hiljaisen päivän loppupuolella tartutin yhden 520g ahvenen ja kaverille nätti 6,5 kg hauki jonka väsytteli pikkutasurilla ja ohuella siimalla. Kumma miten ne isot aina tarttuu silloin kun jotain hengettömän pientä viehettä uittelee vedessä.

Joskus tää olis ollu kauden kehukala mutta nyt näytti valitettavan pieneltä

Sitten oli vuorossa "operaatio Kuorinka". Vuosi sitten sieltä sai mättää ensijäillä  niin paljon ruokakalaa kuin ilkisi ottaa mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Odotukset oli kyllä korkeat kun aamuhämärissä läksin reilun parin kilometrin matkaa uimarannan parkista taivaltamaan kohti kalapaikkoja. Voi valtava sitä tunnetta kun pääset ensimmäisenä paikalle jossa ei vielä ole kukaan käynyt ja alat veivaamaan reikää jäähän. Parin viime talven perusteella olisin melkein uskaltanut lyödä vetoa että saalis tulisi olemaan hyvä mutta vuodet ei ole samanlaisia. Paikat tuntui aivan tyhjältä vaikka reijitin penkan reunoja 20m:n vedestä edeten kymmeneen metriin ja kävin myös yhden selkäpakan testaamassa mutta ainoastaan muutamalla reiällä löytyi vähän kalaa ja nekin pientä sinttiä. Käsittämätön epäusko valtasi mielen kun tällä kertaa saaliit jäi noin kymmeneen ahveneen joista suurinkin vähän reilu 100g. Oli kuitenkin melko hyvä reissu kun sai nauttia raikkaasta -15 pakkassäästä ja varusteet pelasi eikä ollut yhtään kylmä missään vaiheessa. Termarissa oli hernekeittoa joka maistui erinomaiselta juustoleipien kanssa ja siihen vielä kahvit päälle. Jotkut valitteli rannassa että on kylmä mutta itse kyllä tarkenen pilkillä vaikka pakkasta olisi ollut kymmenen astetta enemmänkin, huolehtii vaan että pukee päälle riittävän monta kerrosta alusvaatteita ja pitää kädet kuivina.

Tänään tein talven tähän mennessä paskimman reissun. Kun isoilta järviltä on tullut lähinnä kokemusta niin päätin siirtyä lampipilkille. Yleensähän lammet tuleet testattua vaan silloin kun isoille järville ei vielä uskalla mutta nyt ajattelin päinvastoin että jos isoilta vesiltä ei tule kalaa niin jos sitten lammet tarjoaisi hyviä yllätyksiä. Paskan marjat. Kuurnan Valkealampi tuntui niin kuolleelta että ei oo ennen ikinä tuntunut. Kiersin koko lammen saamatta sintin sinttiä. Kertaakaan ei edes nykinyt. Kerran luultavasti hauki pyörähti välivedessä tasuria katsomassa ja jollain avannolla pohjassa näkyi pientä kalaa mutta muuten ihan kuin olisi onkinut kaivosta. Jäätä oli jo 19cm joten ainakaan tuolla ei tarvinnut enää pelätä kestääkö vai ei.  Tähän asti jäät on olleet lumettomat mutta tänään tuli jo päivän aikana jokunen sentti kun taivaalta tuprusi koko päivän isoja hattaroita. Pulkan kun veti avannon viereen että sai kaiun anturin avantoon niin avannosta kairatessa noussut vesi jäätyi sohjoksi pulkan pohjaan mikä taas keräsi lunta ja tuntui niinku olis kivirekeä perässä vetänyt :D Ei ollu helppo päivä.

Kasituumaisella reikien vääntäminen ja kilometrien käveleminen tuntuu sen verran kropassa että onneks pääsee taas pariksi päiväksi töihin huilaamaan. Keskiviikkona on loppiainen joten silloin ilman muuta jäälle vaikka lupailee melko rapsakoita kelejä. Pitää katella jos jonkun paremman kameran sais mukaan jäälle niin ottas tuosta kaikuviritelmästä kuvia kun kännykällä tulee niin onnetonta jälkee. Palataan taas asiaan kun jotain kerrotavaa ilmenee!

Kesäkauden kuulumiset

Kesällä ei jostain syystä jaksa kirjotella blogia samalla innolla kuin talvella. Mistä lie johtuu...ehkä siitä että tämä kesä varsinkin on ollut melko nihkeä kesä eikä mitään oikeaa raportoitavaa ole kalavesillä sattunut. Toinen seikka voi olla se että kesällä kalareissut saattaa olla jotain tunnin käyntejä joelle kun taas talvella pilkkipäivät on aina melko huolella suunniteltuja kokonaisuuksia joissa riittää vähän enemmän kertomista.

Ensimmäiset avovesireissut tuli tehtyä heti pilkkikauden päätyttyä huhti-toukokuun vaihteessa mutta ne oli hyvin vähäkalaisia reissuja savonselälle jossa yritettiin jiggailla ahventa...taisi jäädä yhteen tai kahteen yksilöön ekojen reissujen saaliit.

Toukokuun lopulla tuli käytyä se perinteinen haukireissu tekemässä ja kudun jälkeen syönnillä olevia luupäitä kävi näyttäytymässä reilut 50kpl...niistä ei sen enempää jäänyt kerrottavaa semmosta 0,5-3kg perus pulikkaa.

Alkukesästä olen yleensä kalastanut kuhaa eli toukokuun lopusta juhannukseen asti ja vähän jussin ylikin mutta tänä vuonna motivaatio laski melko nopeasti kun kalaa ei tuntunut tulevan edellisten vuosien tahtiin. Kun aikaisempien vuosien kuhasaldo oli kaikki alamitat mukaan luettuna rannalta jigittelemällä 70kpl hujakoilla jäätiin tänä vuonna noin 15 kalaan. Liekö syynä kylmä alkukesä ja se että Pielisjoen vesi oli todella korkealla ja myös virtaus voimakas jolloin kalat ei viihtyneet samoilla ottipaikoilla...veneelliset kyllä kertoivat että kalaa tuli kohtalaisesti pitkin kesää järven puolelta mutta joella oli hiljaisempaa...erikoista sinänsä että kausi alkoi todella loistavasti kun jo toukokuun puolella tuli pari kappaletta yli 2kg kaloja ja kesäkuun alussa vielä yksi mutta  kun sitten tuli monia tunteja paiskottua jigiä ilman tärpin tärppiä alkoi hommaan kypsymään. Jossain vaiheessa sitten hajosi autokin eikä huvittanut ajella fillarilla kilometritolkulla virvelin ja helvetin ison haavin kanssa.

61cm/2,15kg

60cm/2,34kg

Normaalisti tuolta kuhapaikoilta ei tule ahventa ollenkaan mutta kalamaratonin aamuna kun olin jokiaseman tuntumassa heittelemässä sattui iskemään pari kookasta yksilöä.

perus kuha mutta melko hyvät ahvenet...710g ja 820g

Ilomantsin korvessa on tullut kalasteltua pariin otteeseen loppukesästä...eräästä pikkujärvestä iski jigiin muutama yllätysahven joista komeimmat oli 43cm/1,0kg ja 38cm/710g.

Toisen kerran kun menin samalle suunnalle etsimään isoa ahventa soutuveneellä jouduin 30 vuotisen kalastushistorian kovimpaan tappeluun. Nimittäin pikkuahvenien ja kämmenen kokoisen säyneen jälkeen tuntui kuin jigi olisi jäänyt pohjaan...hiljalleen se sieltä sitten lähti liikkeelle ja huudatti 1000-sarjan Shimanon jarrua noin parinkymmenen minuutin ajan ennen kuin suostui liian pieneen haaviin ja siitä laidan yli veneeseen...vetipä välillä soutuvenettä perässäkin kun jouduin ankkurin irottelemaan ettei ankkurin naruun olisi siima sotkeutunut. Rapalan digipuntari näytti kalalle lukemaa 10,45kg ja pituutta mittasin 120cm eli olis voinu olla ennätyskala jos olisi ollut paksummassa kunnossa, nyt kuitenkin vain isopäinen ja laiha...toisaalta kympin ylitys toistamiseen lämmittää mieltä kummasti. Aika huvittavaa sinänsä kun olen aina haaveillut kymmenen kilon hauesta ja kilon ahvenesta ja nyt nuo molemmat rajat on rikkoutuneet kaksi kertaa vähän reilun vuoden aikana. :)

Ilman peruketta valkoisella 5cm jigillä :)

Savonselälle on tullut tehtyä myös muutamia jiggailureissuja kaverin veneellä mutta sieltä semmoiset 600-800g ahvenet on niin perushuttua ettei jaksa erikseen raportoida. Jos tässä vielä muutamia virvelöintireissuja tekis niin vois sitten taas jäädä odottelemaan kun järvet saa kantavan jääpeitteen ja pääsee poraamaan reikää ahventen iloksi. Uusia Panucci-kevennettyjä tasureita on jo rasiaan hankittu ja rahaa yritetään säästää kaikuluotaimeen jos ei valokuvausharrastus niele kaikkia hiluja mitä köyhän palkasta yli sattuu jäämään. :D

Jos ei mitään ihmeitä satu ja tule jotain ihan hulluja kehukaloja lähiaikoina niin seuraavan kerran varmasti kirjoittelen vasta pilkkireissuista. Kuulemisiin ja tiukkoja siimoja kaikille kalamiehille.

Pilkkikausi: Päättynyt

Eilen lopettelin pilkkikauden, Ilomantsin korvessa oli vielä riittävästi jäätä mutta koska kala ei syöny niin viimeisestä reissusta jäi melkonen paskanmaku suuhun. Olis varmaan pitäny panostaa hommaan paremmin mutta kun muutaman tunnin yrittämisellä ei saaliina ollu ku jokunen sormenmittanen sintti päätin luovuttaa ja ajelin takasin kaupunkiin sohvalle makaamaan.

Täällä päin kausi päättyi jo viikko sitten kun mökkijärvellä alkoi jäät olla heikossa kunnossa, sieltä saaliiksi yksi 300g ahven ja jonkun verran pientä silppua. Pääsiäisviikonloppu olikin vähän parempi kun löydettiin kalaa Pyhäselän Lautasuolta. Siellä useampana päivänä tuli käytyä...paras oli pitkäperjantain reissu kun ensin kierrettiin Hepolahtea nelisen tuntia ilman mainittavaa saalista ja sitten suunnattiin Lautasuolle josta löysin matalasta kalat ja kiskoin mukavan kuuden kilon pussillisen ahventa vihreällä ässällä, suurimmat oli reilun neljänsadan gramman painoisia. Syönti oli niin kovaa välillä että eipä juuri kovemmin voi pilkkiin kala iskeä. Tasuri toimi parhaiten, kaveri jonka morrivehkeet ei oikein antanut saalista huusi vieressä että "jätkä vetää kalaa yhtenä kyrpänä". No muut päivät ei sitten olleet yhtä hyviä, toisena päivänä kyllä kiskottiin kalaa kappalemääräisesti todella paljon mutta suurimman osan sai jättää lokkien ruuaksi, jonkun verran tuli semmosta 100-200g ahventa....kolmantena aamuna oltiin jäällä aamulla kuuden aikaan ja heti sain muutaman 200-400g ahvenen mutta kun aurinko nousi ei enää edes silppu tökkinyt.

Pilkkikausi oli melko onnistunut, tosin 10 suurimman ahvenen yhteispaino oli vaivaiset 6,8kg :( kun kaverit kisko kilosia ja muita isoja ihan urakalla. Tavoitteena oli kuitenkin kilon rajan rikkominen ja se onnistui itseltänikin jo heti alkutalvesta. Ensi talveksi hommaan kai sen kaikuluotaimen mutta edelleenkään en meinaa panostaa pelkästään sen ison ahvenen kyttäämiseen, oli taas niin mukavaa kiskoa perusahventa matalasta karvapyrstöillä. Haukia tuli 26 kpl mikä on varmasti enemmän kuin aikaisempien n. 30 pilkkivuoden yhteismäärä :D

Äsken kaivelin jo jigirasiat esille ja aloin vähän karsimaan repaleisia pyrstöjä ja tylsiä koukkuja roskiin että mahtuu uutta tavaraa tilalle. Aika varmaa on että kuukauden päästä vasta alkaa kuha ja hauki iskemään joella jigiin mutta kai se pitää taas käydä huvikseen heittelemässä jo aiemmin. Blogissa voi kyllä olla nyt jonkun aikaa hiljaista mutta eiköhän sitä taas jotain raportoitavaa jossain vaiheessa ilmene.

Lautasuon saalista

Uus laji tasurilla: Säyne :)

Mökkijärven ongelma: Aina yks parempi ahven ja sitten ihan silppua