Haukipäivä

Se olis sitten taas alkanut se viikon pituinen talviloma. Ei liene yllätys että se kulunee tänäkin vuonna suurimmaksi osaksi pilkkijäillä. Ensimmäiseksi kalapaikaksi valikoitui lukuisten vaihtoehtojen joukosta Heposelkä. Paikka ei ole koskaan ollut mikään kovin varma mutta luottoa tuohon löytyy kuitenkin enemmän kuin kaverin ehdottamiin paikkoihin. Niinpä olin tänään yksin jäällä kun kaveri suunnisti toiselle järvelle (josta ei ollut saanut kalaa).

Aamulla suuntasin kulkuni erääseen pieneen monttuun jota ei näy syvyyskartassa. Pienet sintit tökki tasuria ja muutaman tarttui kyljistä kiinni, mutta mitään isompaa ei tuosta tullut. Päätin sitten kokeilla pari muuta paikkaa joista aiemmin olen kalaa saanut. Kävely oli jäällä hankalahkoa, kohvajää ei aivan kantanut vaan upotti noin joka toisella askeleella...paikoissa joissa oli pilkitty enemmän ei upottanut ja yritin niitä pitkin hiippailla vähän kauemmaksi. Tein kuitenkin melkoisen lenkin turhaan, sain ainoastaan yhden hauen karvapyrstötasurilla ja pari pientä ahventa. Kun kalaa ei alkanut löytyä suunnistin aamun reijille härnäämään pikkukaloja mutta syönti olikin piristinyt ja paikalla oli vähän parempaakin kalaa. En tiedä oliko vaikutusta syöntiin sillä kun järvelle laskeutui todella sankka sumu. Aamusta asti kirkasta, vaikkakin pilvistä mutta jossain kymmenen maissa alkoi rannat hävitä näkyvistä.

Aamun vanhoilta reijiltä alkoi tulla harvakseltaan pikku sinttejä ja sekaan muutamia ruuaksi kelpaavia ahvenia. Välillä heilutin kevennettyjä mutta ne ei ahvenia kiinnostanut, yhden hauen sain Panuccin tasurilla. Reijitin aluetta mutta vain pari reikää tuntui antavan kalaa. Kohta jysähteli vähän napakammin kun Nilsun papukaijaan iski samalta avannolta ihan peräkkäin kaksi haukea ja viereiseltä vielä yksi. Nuo tuli jäälle fluorocarbon -perukkeen ansiosta. Pelkkä monifiilisiima ei olisi kestänyt kun fluorokin oli sen verran rispaantunut että sitä joutui aina joka hauen jälkeen vähän lyhentämään.

Ahvenen syönti muuttui vieläkin varovaisemmaksi ja aloin härnäämään niitä karvapyrstötasurilla. Olen seurannut kaikumiesten tyyliä missä pilkkiä nostetaan ja väristetään ja se tuntuu toimivan pikkutasureilla hyvin. Sain nopeasti kaksi ruuaksi kelpaavaa ahventa ja niiden perään kun pudotin tasurin niin siima jäi löysälle kun hauki imaisi sen välivedestä. Hauki ei kerinnyt tuntea varmaan mitään kun siima napsahti poikki. Yhdessä vavassa oli kiinni vanha ambulanssin värinen Rapalan tasuri ja pudotin sen avantoon...hauki iski välittömästi kiinni. Tämä olisi ollut selvästi oma pilkkienkka, arviolta joku 3-4 kg kala mutta en saanut sitä kerralla vedettyä avantoon  vaan kala jäi poikittain jään alle ja siinä nirhautui fluoro poikki. No pääsinpähän ainakin eroon tuosta vanhasta Rapalasta joka on varmaan 20 vuotta pyöriny rasian täytteenä antamatta sen kummemmin mitään kalaa.

Ahvenia tuli jokusia harvakseltaan tuon jälkeen suurin osa ihan sinttikokoa. Kalarosvon kevennettyyn tasuriin tuli vielä muutama kunnon raapaisu ja semmoiset hampaanjäljet että pikkuhauesta ei ollut tälläkään kertaa kyse mutta tuokaan ei pysynyt kiinni. Mietin että haukia varten pitäisi varmaan vaihtaa alakoukuksi joku ylisuuri ankkuri mutta sitten ei tarvitsisi ahvenista paljon haaveilla.

Kaloja peratessa löytyi ainoastaan muutamalta kalalta jotain sulanutta mössöä mahoista, muuten oli ihan tyhjät mahat. Se selittää varmaan miksi isommat tasurit ei kiinnostanut ahvenia. Huomiseksi täytyy miettiä lähteekö vielä tuonne haukia kiusaamaan vai ettiskö jostain sitä parempaa ahventa. Toisaalta ruokakalaa ei tarvii joten pieni riskinotto saattas olla paikallaan paikanvaihdon muodossa.

Päivän pienin hauki.

Kevennetty foliomuikku maistuu

Näitä oli varmaan jonottamassa avannon alla että kuka pääsee vuorollaan iskemään kiinni

 

Perus settii...yhen hauen joutu ottamaan ruuaksi kun tasuri oli nielussa asti eikä ollu pihtejä mukana

Heposelkä vs. Pyhäselkä

Kaksi päivää pilkkimistä taas takana. Molemmat päivät hyödynnettiin ihan aamusta iltapäivään eli melkein koko valoisa aika tuli jäällä oltua. Lauantaina Heposelällä, kala ei ollut lainkaan syönnillä. Aamulla heiluttelin nelisen tuntia isompia tasureita ilman minkäänlaista saalista ja kun vaihdoin pienen karvapyrstön siiman päähän niin muutama kilo nousi hyviä filekaloja. Suurin taisi olla 580g jos puntari näytti oikein. Kumma kyllä sain kalaa paremmin kun kaveri joka pilkki kaiulla, yleensä kaikuluotaimen kanssa saa tasurin tungettua suoraan kalan suuhun mutta tällä kertaa ei kelvannu mikään isompi purtava. Omatkin kalat oli melkoisen työn takana, avanto piti puhdistaa sohjosta huolella ja kyttäillä pieniä siiman värähdyksiä. Melkein ehti kyllästymään reiällä kun yht'äkkiä iski kala kiinni. Ilma oli melko mukava, nollakeli ja vain pari lumikuuroa kulki ylitse vaikka säätiedotus lupaili koko päivän kestävää sadetta.

Tänään piti lähteä viime viikonlopun paikoille Orivedelle kun sieltä on kiskottu yli kilon ahvenia useita kappaleita mutta eipä tullut lähdettyä vaan paikka vaihtui Pyhäselkään. Siihen oli oikeastaan kaksi syytä. Toinen syy oli se että säätiedotus lupasi paskaa keliä. Piti olla pakkasta -17 ja tuulta 5m/s. Toinen syy on se että Oriveden reissujen jälkeen ihminen on niin väsyny että pitäs olla mahdollisuus vähintään parin päivän lepoon mutta köyhän pitää rientää työhön heti maanantaiaamuna kahdeksalta. Eihän nuo meikäläisen hommat mitenkään rasittavia ole mutta kyllä siellä sentään hereillä pitäisi pysyä.(pitää piirtää tussilla silmäluomiin silmän kuvat kummelityyliin että voi olla töissä silmät kiinni)

No pakkasta oli noin kymmenen ja tuulta nolla metriä sekunnissa eli hyvä ilma. Aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta, liekö ollut liian kirkas keli tummien vesien ahvenille kun eivät tänään(kään) oikein syönnillä olleet. Aamun ekalta reiältä pamautti kuoreväriseen 7cm Karismaxiin kala. Se että heti saa kalan ei oo yleensä hyvä merkki, ei tänäänkään koska meni noin 3 tuntia ennen kuin sain seuraavan. Kuljettiin pitkää railoa ja sain härnättyä sieltä täältä jotain kalaa, kaveri näki kaiulla hyvin isompaa kalaa ja sai niitä myös hyvään tahtiin ylös asti. Minä jouduin tänäänkin tyytymään pikkutasureihin, heiluttelin kevennettyjä ja isompia lyijykuvia ilman tulosta melkein joka reiällä ennen kuin kyllästyin ja vaihdoin pienemmän pilkin. Iltapäivästä ei jaksanu enää joka reiällä uittaa muuta kun pikkutasuria, alkoi usko loppumaan. Kaiun kanssa kalat ois saanu ottamaan vaikka koivuhalkoon...kaveri onki jollain 10cm kevennetyllä ja päätykoukussakin oli kalat välillä kiinni.

Eipä taida missään olla kovin kaksinen syönti tällä hetkellä...heposelän ahventen mahat oli ihan tyhjät, tänään oli jotain sulanutta pikkukalaa isompien mahoissa.

Täytyy olla tyytyväinen viikonlopun reissuihin kun molempina päivinä sain kalaa ihan omiksi tarpeiksi ja puoli kiloakin rikkoutui toisena päivänä. Puolta kiloa olen pitänyt itse suuren ahvenen rajana ja suurelta ne edelleen tuntuu. Vähän aikaa sen kiloahvenen jälkeen kaikki muut kalat tuntui pieniltä mutta nyt on pitäny taas vähän ajatella asioita uudelta kantilta kun kalan koko on palannut normaaliksi. Täytyy varoa ettei koko homma mene liian vakavaksi mitä se on meinannut kyllä välillä olla....tuntuu että kalastuksesta tulee jotain ihme suorittamista ja kaikki reissut on paskoja jos ei kilot pauku ja jos kaveri saa enemmän ja isompaa jne. Netistä olen lukenut eri foorumeilta että porukalla alkaa olla samansuuntaisia ajatuksia, osa ottaa homman rennommin ja osa turhankin vakavasti. Kilonen ahven on ainut hyvä saalis. Sen pitää tulla tietyn valmistajan tekemällä tasapainopilkillä. Värikoukkua ei saa käyttää. Kaikuluotaimesta pitää katsoa kun kala nousee pilkin luokse. Pilkkiä väristetään kuin mormyskaa. ei uiteta tasapainoa ollenkaan kuin korkeintaan puolen sentin nypytyksillä, silti jonkun tasapainot on parempia kuin toisen vaikka uinnin kannalta ois sama onko siiman päässä kuuden tuuman rautanaula. Sitten kun kilon kala on saatu jäälle aletaan tappelemaan että kuka vapauttaa isot ja kuka ei ja kuka tappaa ahvenet sukupuuttoon.

Mutta jokainen tyylillään. Itsellä on vielä käymättä muutamia vakipaikkoja mitkä tulee talven aikana kierrettyä vaikka niistä tuskin koskaan on kiloisia nostettu. Pitää ensi viikolla hakea uudet vavat ja siimat karvapyrstöjen uittoon, on se mukavaa kun ohuella siimalla ja kevyellä vavalla saa jotain kolmesatasia kaloja nostella. Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä päättää viikonloppu ja siirtyä punomaan uusia juonia kalojen päänmenoksi. Ensi viikonloppuna uutta raporttia jos hengissä pysytään ja pilkille kyetään.

MA-mutu ja nätinvärisiä Heposelän kaloja.

Pyhäselän kalat on mustia kun ois tervassa keitetty. Väkäsetön sinikeltainen karvapyrstö joltain tuntemattomalta valmistajalta oli päivän ottiviehe.

 

Pitkästä aikaa vähän kalaakin

En tiedä mikä siinä on mutta yleensä saan parhaat saaliit kun olen pilkillä yksin. Jos kuuntelen kavereiden vinkkejä että mistä on tullut kalaa ja menen sellaiseen paikkaan yrittämään niin 90% varmuudella en saa mitään. Tällä kertaa päätin kokeilla Viinijärven kirkkoselkää josta olen saanut aina jotain kalaa.

Keli oli jäällä aika kamala koska kyseessä on sen verran pieni ja saarien rikkoma selkä että lunta kertyy melkoisesti ja lumen painosta tietysti vettä. Muutaman sata metriä sohjossa kahlattuani meinasin kääntyä takaisin mutta välillä saattoi olla jopa pieniä alueita jossa ei upottanut joten jatkoin n. 2km matkan etukäteen kartalta katsotulle kalapaikalle. Yllätyin positiivisesti kun kahden saaren väliin oli haljennut railo josta oli noussut vettä jäälle ja uskoin sen tuoneen paikalle isoa kalaa...kairailin melkoisesti reikiä lumettomalle alueelle ja kiertelin niitä reikiä läpi...pilkin aamusta isoilla kevennetyillä tasapainoilla ja 7cm karismaxeilla mutta en saanut tärppiäkään. Onneksi mukana oli muutamia pienempiä tasureita ja kun vaihdoin harmaan ässän siiman päähän sain melko heti kaksi päivän suurinta ahventa. Ensin 350g ja heti perään 620g joka on henk. koht. ennätys Viinijärveltä. Aiempi enkka taitaa olla 505g tapsipilkillä Keretinlahdelta. Nuo kalat uivat luultavasti kahdestaan alueella koska niiden jälkeen hiljeni täysin. Läksin kulkemaan railoa pitkin ja etsimään vähän syvempää vettä, kuljin 3m alueelta kohti 8m syvää monttua. Heiluttelin reiällä aina ensin isompaa tasuria ja sitten perään pienempää, usein isompi houkuttelee paikalle kalaa. Olisko menny pari tuntia edellisistä kaloista kun 5m vedessä kevennettyyn tasapainoon tuli kevyt tökkäisy...ei muuta kun ässä veteen ja heti iski ahven kiinni. Muutamia ahvenia sain yhdeltä avannolta putkeen ja sitten hiljeni, reijitin aluetta ja melkein joka reiässä tuntui olevan ihan pientä sinttiä, pienimmät otti hyvin 5cm Rapalaan. Sieltä täältä tuli sekaan ruuaksi otettavan kokoisia. Mitään kunnon jytkyjä ei enää tullu mutta pitkästä aikaa oli kiva kun siiman päässä oli koko ajan tapahtumia. Kala söi vielä puoli neljän aikaan hyvin mutta piti lähteä pois että ehtisin valoisan aikaan autolle.

Lauantaina oli Oriveden puolelta tullut hyviä kaloja. Sieltä oli löytynyt todella pitkä ja leveä railo josta oli tullut yli 700g ahvenia useita kappaleita. Niitä lähdettiin sunnuntaina kyttäilemään muutaman hengen porukalla mutta ilman kaikuluotainta oma saaliini jäi melko vaatimattomaksi. Kaiun kanssa pilkkivä kaveri nosteli jonkun verran semmosia reilu kolmesatasia ahvenia, minun kalat (10kpl melko pieniä) tuli ihan putkessa yhdeltä reiältä, kaikki otti siniselkäiseen 7cm karismaxiin. Ilma oli ihan järkyttävä ja kävelymatkat niin pitkiä että loppupäivästä meinas jo kunto pettää. Maanantaina oli vielä töissä melkosen heikko olo, nyt vasta alkaa lopullisesti voimat palautumaan...jospa seuraavat reissut suunnittelisi niin ettei tarvitsis kävellä ihan noin pitkiä matkoja.

Perus ruokakalat

Vanha ja kärsinyt mutta edelleen kalastava Ässä.

Tällä kertaa pienet pilkit toimi paremmin

Lauantaina testasin ensimmäistä kertaa uutta ruokatermosta. Oli muuten melko luksusta kun sai lämmintä ruokaa kesken pilkkipäivän. Lämmitin aamulla kattilassa hernekeittopurkin ja laitoin vettä sen verran että keitosta tuli "juotavaa" eli lusikkaa ei tarvitse kantaa mukana. Tuommoiseen 0,75 litraiseen termokseen menee yksi hernaripurkki jonka nälkäinen kalamies kyllä syö yksin helposti. Leipää kun purasee ja hörppää kuumaa keittoa päälle niin tuolla kylmässä ulkoilmassa annos vetää vertoja vaikka viiden tähden ravintolaruualle. Kun on hyvät eväät mukana jaksaa liikkua koko pitkän päivän...jälkiruuaksi vielä kahvia ja suklaata niin vähempikalaisetkin reissut tuntuu mukavilta.