Aamulla suuntasin kulkuni erääseen pieneen monttuun jota ei näy syvyyskartassa. Pienet sintit tökki tasuria ja muutaman tarttui kyljistä kiinni, mutta mitään isompaa ei tuosta tullut. Päätin sitten kokeilla pari muuta paikkaa joista aiemmin olen kalaa saanut. Kävely oli jäällä hankalahkoa, kohvajää ei aivan kantanut vaan upotti noin joka toisella askeleella...paikoissa joissa oli pilkitty enemmän ei upottanut ja yritin niitä pitkin hiippailla vähän kauemmaksi. Tein kuitenkin melkoisen lenkin turhaan, sain ainoastaan yhden hauen karvapyrstötasurilla ja pari pientä ahventa. Kun kalaa ei alkanut löytyä suunnistin aamun reijille härnäämään pikkukaloja mutta syönti olikin piristinyt ja paikalla oli vähän parempaakin kalaa. En tiedä oliko vaikutusta syöntiin sillä kun järvelle laskeutui todella sankka sumu. Aamusta asti kirkasta, vaikkakin pilvistä mutta jossain kymmenen maissa alkoi rannat hävitä näkyvistä.
Aamun vanhoilta reijiltä alkoi tulla harvakseltaan pikku sinttejä ja sekaan muutamia ruuaksi kelpaavia ahvenia. Välillä heilutin kevennettyjä mutta ne ei ahvenia kiinnostanut, yhden hauen sain Panuccin tasurilla. Reijitin aluetta mutta vain pari reikää tuntui antavan kalaa. Kohta jysähteli vähän napakammin kun Nilsun papukaijaan iski samalta avannolta ihan peräkkäin kaksi haukea ja viereiseltä vielä yksi. Nuo tuli jäälle fluorocarbon -perukkeen ansiosta. Pelkkä monifiilisiima ei olisi kestänyt kun fluorokin oli sen verran rispaantunut että sitä joutui aina joka hauen jälkeen vähän lyhentämään.
Ahvenen syönti muuttui vieläkin varovaisemmaksi ja aloin härnäämään niitä karvapyrstötasurilla. Olen seurannut kaikumiesten tyyliä missä pilkkiä nostetaan ja väristetään ja se tuntuu toimivan pikkutasureilla hyvin. Sain nopeasti kaksi ruuaksi kelpaavaa ahventa ja niiden perään kun pudotin tasurin niin siima jäi löysälle kun hauki imaisi sen välivedestä. Hauki ei kerinnyt tuntea varmaan mitään kun siima napsahti poikki. Yhdessä vavassa oli kiinni vanha ambulanssin värinen Rapalan tasuri ja pudotin sen avantoon...hauki iski välittömästi kiinni. Tämä olisi ollut selvästi oma pilkkienkka, arviolta joku 3-4 kg kala mutta en saanut sitä kerralla vedettyä avantoon vaan kala jäi poikittain jään alle ja siinä nirhautui fluoro poikki. No pääsinpähän ainakin eroon tuosta vanhasta Rapalasta joka on varmaan 20 vuotta pyöriny rasian täytteenä antamatta sen kummemmin mitään kalaa.
Ahvenia tuli jokusia harvakseltaan tuon jälkeen suurin osa ihan sinttikokoa. Kalarosvon kevennettyyn tasuriin tuli vielä muutama kunnon raapaisu ja semmoiset hampaanjäljet että pikkuhauesta ei ollut tälläkään kertaa kyse mutta tuokaan ei pysynyt kiinni. Mietin että haukia varten pitäisi varmaan vaihtaa alakoukuksi joku ylisuuri ankkuri mutta sitten ei tarvitsisi ahvenista paljon haaveilla.
Kaloja peratessa löytyi ainoastaan muutamalta kalalta jotain sulanutta mössöä mahoista, muuten oli ihan tyhjät mahat. Se selittää varmaan miksi isommat tasurit ei kiinnostanut ahvenia. Huomiseksi täytyy miettiä lähteekö vielä tuonne haukia kiusaamaan vai ettiskö jostain sitä parempaa ahventa. Toisaalta ruokakalaa ei tarvii joten pieni riskinotto saattas olla paikallaan paikanvaihdon muodossa.
Päivän pienin hauki. |
Kevennetty foliomuikku maistuu |
Näitä oli varmaan jonottamassa avannon alla että kuka pääsee vuorollaan iskemään kiinni |
Perus settii...yhen hauen joutu ottamaan ruuaksi kun tasuri oli nielussa asti eikä ollu pihtejä mukana |