Kuorinka, Kuorinka, Kuorinka.

Jaahas. Laitetaas muutama raportti otsikossa mainitulta järveltä. Ensimmäinen reissu ei ollut mikään menestys joten uudestaan ei pitänyt mennä mutta silti sitä on jo useamman kerran löytänyt itsensä Kuoringan jäältä harhailemasta. Loppiaisena oli n. 25 astetta pakkasta ja kun kaveri oli saanut pari päivää aiemmin muutaman yli 600g ahvenen niin pitihän sitä lähteä kokeilemaan. Nykyään ei ole tullut määriteltyä mitään pakkasrajaa vaan kaikki vapaapäivät on jäällä oltu kelistä riippumatta. Loppiaisen reissu olisi pakkasen suhteen onnistunut muuten aivan täydellisesti mutta vasemman käden peukalo paleltui melko pahasti kun kynsikkäät kastui ja jäätyi ja sormi oli mennyt tunnottomaksi enkä huomannut että sitä edes olisi kylmänyt missään vaiheessa.
Kala oli melko passiivista mutta ensimmäistä kertaa oli kaikuluotaimesta todella hyötyä. Sain kolmisen kiloa perus filekalaa huijattua jään paremmalle puolelle kun ilman kaikua olisin todennäköisesti jäänyt ilman saalista. Suurimmat ahvenet painoivat 445 ja 323g. Kalat tuli karismaxin siniselkäisellä ja papukaijalla.

Seuraavana lauantaina pakkanen oli lauhtunut jonkun verran (en nyt muista lukemia) joten uskaltauduin paleltuneen sormen kanssa jäälle. Varustauduin villahanskoilla ja paksuilla rukkasilla.....hanskat oli melko kätevät jopa kalojen ylösnostossa mutta pilkkiä ei uskalla viedä lähellekään hanskoja koska koukut tarttuvat niihin paremmin kuin magneettiin. Vaan kalatpa olivat vielä passiivisempia, edes kaiuista ei ollut paljon hyötyä kun mitään ei tapahtunut vaikka heilutti pilkkiä kalojen nenän edessä....kalaa siellä kyllä oli ja paikalle tulleet pari tapsipilkkijää sai sieltä sekalaisen kokoista ruokakalaa useamman kilon mutta tasuriin ei vaan syönyt ja kuten jo tiedetään meikäläinenhän ei enää muulla suostu onkimaan. Aamulla pudotin yhdellä avannolla kaksi tosi raskaan tuntuista kalaa, molemmat iski samalla avannolla peräjälkeen n. 17m syvyydestä ja irtosi pari metriä avannon alla.....siitä sitten alkoi kalattomuus ja vasta iltapäivästä sain pienellä tasurilla ja värikoukulla huijattua 7kpl semmosia just ja just syötävän kokoisia ahvenia.

Sunnuntaina oli muuta menoa joten siltä viikonlopulta ei jäänyt isompaa kerrottavaa jälkipolville. No. Sormen paleltuma aiheutti sen että siitä alkoi nahkat irtoilemaan ja se meni aika helvetin araksi joten odotin toiveikkaana säätiedotuksen pitävän paikkaansa kun se lupaili että seuraavaksi viikonlopuksi lauhtuu. Piti mennä reilusti alle kahteenkymppiin. Sitten ennusteet vähän muuttui ja lauantaiksi ennustettiin -19 astetta pakkasta mutta kun sitten aamulla heräsin uuteen pilkkipäivään intoa täynnä mittari näytti -30. VOI JUMALAUTA! Kyllä taas köyhää koetellaan kun pitää viikot käydä töissä eikä voi valita pilkkipäiviä sään mukaan. No vetelehdin puolisen tuntia sängyssä koska olin melko varma ettei kaverikaan ole lähdössä tuonne pakkaseen mutta kun soitin hänelle tulikin käsky olla valmiina puolessa tunnissa haalarit päällä parkkipaikalla. No ei siinä mitään. Minähän olin valmiina.

Nyt oltiin jo ihan uusilla astelukemilla, koskaan en ollut kolmenkympin pakkasilla vielä pilkkinyt mutta kai se oli koettava sekin ihme. Ajeltiin taas Kuoringalle kun ei keksitty parempaakaan paikkaa. Kalat eivät olleet juurikaan aktivoituneet eli taitaa tänä vuonna jäädä ne mättöreissut väliin mitä parina talvena on saanut tuonne tehdä....Aamulla kalat olivat vähän aktiivisempia mutta puolta päivää kohden ei edes jaksaneet nousta väliveteen tasuria katsomaan. Yhteensä 5 kappaletta taisin saada semmosia perus fileahvenia ja niiden lisäksi yksi vähän parempi kala, 840g/39cm. Kuoringan enkka parani hieman, aiempi oli muistaakseni 41cm/820g. Tuo iso oli mukava bonuskala kylmään päivään. Yhtä lukuunottamatta kalat tuli 7cm Nilsun papukaijalla joka on yksi luotettavimmista tasureista järvelle kuin järvelle keliin kuin keliin. Uitin kyllä tänäänkin useamman pienvalmistajan kevennettyjä tasureita mutta kun kala ei ota niihin kiinni niin se ei ota..pilkitään sitten kaupan tasureilla jos niihin ottaa.

Kovasta pakkasesta huolimatta kylmä ei päässyt yllättämään kuin vasta aivan iltapäivästä kun meni siimat sekaisin ja yritin niitä avokäsin selvitellä...siinä vaiheessa kun jo ennestään paleltunutta peukaloa alkoi vihlomaan tungin vavat siimasotkuineen reppuun ja kaivoin taskusta esiin pari kädenlämmitinpussia ja tungin ne rukkasiin. Kaiku näytti vielä alla kalaa mutta en viitsinyt riskeerata sormia muutaman sintin takia.

Huomiseksi muuten piti sitten taas lauhtua -19 asteeseen mutta nyt ennuste näyttää että lauhtuu maanantaiksi. Kannattaisi varmaan noiden ennusteiden laatijan kokeilla jotain muuta ammattia kun tuo meteorologin homma vaikuttaa ihan puhtaalta arpapeliltä...taivas on täynnä monen miljardin säähavaintosatelliittia eikä osata edes pilkkikelejä ennustaa parin päivän päähän. Mutta kaipa se pitää huomennakin jossain käydä kokeilemassa tuuriaan.

Loppiaisen saaliit.

Pakastekaloja.

Oma Kuoringan enkka 840g/39cm.

Kovilla pakkasilla on vähän ollut ongelmia saada kuvamateriaalia blogia varten. Taskussa olen pitänyt uskollista pokkaria mutta siitä hyytyy aina patterit viimeistään siinä vaiheessa kun kuva pitäisi ottaa...kännykkäkin hyytyy haalarin taskussa mutta tänään pidin sitä haalarin sisällä lämpimässä sen aikaa että sain käyntiin ja napattua pari kuvaa.

ps. tuleepa muuten sekavaa tekstiä kun yrittää muistella suurinpiirtein oikein kolmen reissun tapahtumat.