Höytiäinen ja Heposelkä

Tulipa käytyä jäällä kolmena päivänä. Perjantaina pidin töistä vapaata alunperin sen vuoksi kun oli tarkoitus lähteä pariks päiväksi laavulle ja pikkujärviä ja lampia pilkkimään mutta huonot sääennusteet muutti suunnitelmia sekä osaltaan myös se että sopivat retkeilyvarusteet oli hakusessa. Reissu siis siirtyi ainakin viikolla mutta olihan se pilkille mentävä kun siihen oli mahdollisuus.

Perjantaina piti säätiedotuksen mukaan tulla ajoittaisia räntäkuuroja mutta räntää tuli taivaan täydeltä koko sen 9 tunnin ajan minkä Höytiäisellä kiertelin. Ja todellakin kiertelin. Aamulla reijitin pari tuntia Kintaisen ja Rettelöiden välistä aluetta jossa kahtena aikaisempana keväänä on ollut hyvin kalaa mutta nyt alue vaikutti täysin tyhjältä. Siitä sitten painelin kohti Laitasaaren syvänteitä mutta ei löytynyt kalaa. Sieltä kävelin Rettelösaarien takaa jossain Heikinluodolla ja Tirrinluodolla ja sieltä parin mukavannäköisen paikan kautta kohti Saposenniemeä. Iltapäivästä tuli pari pientä ahventa ja yksi siika mutta päivä oli kokonaisuudessaan niin kusinen että ensi talvena pidän välivuoden Höytiäiseltä ja keskityn vähän mielenkiintoisempiin järviin. Kävelyä tuli n.  10km ja viimeiseltä reiältä autolle n. 3km matkalla päätin että ei oo niin hyvää paikkaa kenelläkään tiedossa tuolta järveltä että ihan heti meikäläisen saa sinne tyhjää pyytämään.

Illalla kun pahin v**utus oli laantunut aloin suunnittelemaan lauantain reissua. Katselin kartasta Heposelän paikkoja ja merkitsin karttaan pari kokeilemisen arvoista matalikkoa syvän veden keskeltä. Kävelin Pöllänniemestä aamulla ensin n. 1,5km matkan ja kokeilin paikkaa jossa kutosen käyrä tekee kapean piston matalamman veden keskelle. Siitä tärppäsikin heti ensimmäiseltä reiältä hauki mutta pari lisäreikää ei tuonut uusia tapahtumia joten jatkoin matkaa etukäteen suunnitelluille paikoille. Olin jossain 3km päässä keskellä Heposelkää ja porasin reiän. Heti ilmestyi alle kolme ahventa joista yksi nappasi salakannahkaiseen kevennettyyn tasuriin ja kaksi muuta MA-muikkuun. Ajattelin että nytpä se Eki sattui kalapaikalle mutta paskat. Ilo oli ennenaikaista sillä vaikka väänsin n. 20 lisäreikää saman matalikon päälle ei löytynyt enempää kalaa.

Läksin siitä vielä eteenpäin kävelemään ja olin jo lähempänä Liperin puolen rantaa mutta en siellä kauan viihtynyt kun kaiku ei näyttänyt kalan kalaa missään. Palasin takaisin edelliseen paikkaan ja istahdin syömään leipäpalaa "ottireiälle". Laitoin tasurin väliveteen ja laskin vavan kädestä. Samantien kun olin leipää puraisemassa lähti pohjasta nopeasti paksu viiva pilkkiä kohti. Leipä kädestä jäälle, vapa käteen, napakka tärppi ja hauki jäälle. Jatkoin eväiden syömistä ja kohta ohuempi viiva ilmestyi kaikuun ja nousi välillä tasurille asti ja painui taas pohjaan. Vaihto pienempään tasuriin antoi vielä yhden ahvenen sintin. Muutaman muun aamun reiän kävin vielä tarkistamassa mutta lisää kalaa ei löytynyt.

Läksin kävelemään takaisin päin ja kävin jututtamassa vähän matkan päässä istuvaa pilkkijää joka ei ollut saanut hänkään kuin yhden 150g ahvenen koko aamuna. Kuulemma tuuli oli kääntynyt väärään suuntaan josta kalojen syömättömyys johtui. Kohta olin takaisin aamun haukireijällä ja porailin sen ympäristöön muutaman lisäreiän. Kalaa ei tuntunut kuuluvan kunnes siihen tuli joku pappa moottorikelkalla niin lähelle että hyvä kun ei päälle ajanut. Ihmetteli kaikuluotainta ja häiritsi sen verran että jossain vaiheessa huomasin että perkele tasurin alla on kaksi kalaa. Sanoin että nyt pitää keskittyä ruudun tuijottamiseen jolloin pappa käynnisti kelkan ja jatkoi matkaa....ja samassa tuli kova tärppi mutta kala ei tarttunut kevennettyyn. Toinen viiva katosi ja toinen painui pohjaan. Nostin kevennetyn tasurin ylös ja pudotin MA-muikun väliveteen jolloin pohjasta lähti viiva nousemaan tasurille ja välittömästi oli kala kiinni. Pitkästä aikaa jäälle nousi tasan 500g ahven. Harmitti vähän se toinen joka ei tarttunut, oli varmasti isompi. Kohta samalta reiältä nousi vielä kaksi pienempää ahventa. Tein lisäreikiä ja kyttäilin aluetta mutta ahvenia ei enää kuulunut.

Jossain vaiheessa kaiun ruudulle piirtyi pikkukalaparvi ja pudotin tasurin parven alle jolloin hauki iski niin nopeasti kiinni etten ehtinyt sitä edes kaiussa näkemään. Vapautin hauen viereiseen avantoon ja palasin reiälle ja kun pudotin pilkin veteen iski noin sekunnissa toinen hauki. Sekin sai vapautensa. Kolmaskin hauki olisi ollut otettavissa, huomattavasti suurempi mutta se irtosi avannossa. Vähän aikaa tuijotin n. 3kg kalaa mutta en edes yrittänyt ottaa kädellä kiinni. Annoin sen peruuttaa takaisin jään alle.

Neljä haukea ja seitsemän ahventa oli sen verran hyvä tulos talven paskareissuihin verrattuna että sunnuntaina päätin vielä käydä saman paikan tarkistamassa. En ottanut tällä kertaa edes eväitä mukaan kun tarkoitus ei ollut olla koko päivää jäällä. Muutaman tunnin kiertelin reikiä ja sain yhden 400g ahvenen, toisen vähän pienemmän ja lisäksi yhden 1,5kg hauen ja pari muuta hyvää haukitärppiä. Aamusta jos olisi ollut paikalla vielä aiemmin olisi varmasti kala voinut olla aktiivisempaa, ilma nimittäin muuttui joskus 9-10 välillä aurinkoiseksi mikä hiljensi reiät täysin. Huono puoli Heposelän reissuissa oli tänä viikonloppuna se että kalaa näkyi kaiussa todella vähän mutta positiivisena voi pitää sitä että jokainen kala mikä kaiussa näkyi ainakin antoi tärpin ja suurin osa tuli jäälle asti.

Ensi viikonloppuna pitää sitten varmaan toteuttaa se parin päivän "survival" reissu ja katella löytyskö tuurilla lammilta parempaa kalaa. Siitä sitten viikon päästä voi olla jo kauden päättäjäiset ainakin näillä seuduilla jos haluaa turvallisesti liikkua kun yöpakkasia ei ole juuri luvassa.

Iso tasapaino hävis tällä kertaa pienemmälle lukemin 1-6

Pääsiäisen pilkkimaraton, OSA 4

Viimeisenä pilkkipäivänä piti ottaa rennosti mutta ei siinä ihan niin sitten käynytkään. Mökkijärvi on äärimmäisen nihkeä järvi kalastaa muulla kun verkolla mutta tällä kertaa päätin että kaikuluotaimella yritän katsella missä ne kalat on jos sieltä pilkkiinkin jotain tarttuisi. Väänsin reikää isolla kairalla ihan niinku normaalina pilkkipäivänä ja käveltyäkin tuli muutamia kilometrejä. Lähes joka paikassa kaiku piirsi vain pohjaan ison kerroksen silppuahventa, semmoista sormenmittaista laihaa isopäistä joka ei kasva tuossa järvessä yhtään. Isä seuraili touhua vierestä ja aina sieltä täältä nosteli tapsilla patakukkotarpeita. Jostain sitten löysin suurehkon verkkoavannon jonka ajattelin houkuttavan kaloja ja heti kun laskin kevennetyn särennahan veteen lähti pohjasta nousemaan viiva joka täräytti välittömästi kiinni. Ajattelin että tämähän olisi helppoa kun kalat vain löytäisi, se ei vaan ole helppoa järvessä jossa on max 19m syvyyttä, pohjanmuodot vaihtelee tosi rajusti, järvi on karu ja erittäin tummavetinen. Jostain matalasta lahdesta voisi onnistua mutta kaiulla ei siellä olisi tehnyt mitään niin en jaksanut lähteä alle kahden metrin vesiin.

Pääsiäisen pilkkisaaliit jäi vähän odotettua vaisummiksi, olisko suurimmat ahvenet ollu jotain vähän yli 200g kun tavoitteena oli pitkästä aikaa rikkoa edes se puoli kiloa. No ei pidä lannistua, ehkä tulevana viikonloppuna sitten tai jos ei silloin niin ehkä myöhemmin keväällä tai ensi talvena. Mitäs näistä murehtimaan, nyt on ainakin kevät ja hyvät ilmat, ei tarvii tarpoa lumessa ja kärsii pakkasesta.

Pääsiäismaanantain ainut tasurikala, on siellä jään alla isompiakin kun verkolla on tullu yli 800g ahven.

Pääsiäisen pilkkimaraton, OSA 3: Orivesi

Jossain taas suurilla selillä (samppaanselkä/kuhakivenselkä) seikkailemassa eikä tästä reissusta kannattas edes mainita. Varmaan kävelymatkoineen lähemmäs 10 tuntia jäällä ja saaliina parikymmentä silppuahventa lokeille ja muutama sintti itelle ruuaksi kun aattelin että lokit ei välttämättä niele jotain 100-200g kaloja. Voi olla että 200 grammaakin oli tiukassa tänään, niin kadoksissa oli isompi kala. Ilma oli hyvä, liiankin kirkas, kala oli aktiivisempaa aamusta kun oli pilvistä. Johonkin on tuolta kadonnut isompi ahven...vuosi sitten sieltä monet nosteli hyviä kaloja ja itse karkuutin isoja. Nyt en edes karkuuttanut koska kaiussa ei päivän mittaan näkynyt juuri yhtään parempaa kalaa.

Olis pitäny lähtee vaikka Höytiäiselle niin olis ehkä varmemmin ollu mahollisuuksia 300-400g kaloihin mutta kun niiden kiloahventen perässä juoksee niin käy yleensä niinku tänään kävi. Huomiseksi ei ole suunnitteilla pilkkireissua, korkeintaan käyn mökillä makkarat paistamassa ja kairaan laiturin päähän pari reikää. On tuota jäätä vielä sen verran järvissä että uskoisin n. 3 viikonloppua vielä ainakin olevan tehokasta pilkkiaikaa jäljellä + iltapilkit jos viitsii töiden jälkeen jäälle raahautua.

Onneksi on 8" kaira niin mahtuu kalat tulemaan vaikka poikittain avannosta.

Pääsiäisen pilkkimaraton, OSA 2: Hepolahti/Hartikkalan lahti

Taas tuli semmonen päivä vietettyä jäällä että jossain muualla olis varmaan ollu jotain mielenkiintosempaa tekemistä. Viime talvena sain tuolta tämän päivän paikoilta useita yli puolen kilon ahvenia, joku taisi olla yli seiskasatanen ja kaverit veti vielä isompaa, lisäksi siellä on paljon haukea joka antaa mukavasti tapahtumia siiman päässä pitkin päivää...tänään kuitenkin näytti aamusta että ei tule mitään, tosin ensimmäisellä reiällä uiskenteli alla jäätävän kokoinen hauki joka ei suostunut ottamaan  mihinkään pilkkiin paitsi ihan pieneen tasuriin josta sitten koukku oikesi muutaman sekunnin uittelun jälkeen.

Sitten noin neljä tuntia tyhjän pyytämistä, ei auttanut vanhat paikat, pohjassa näkyi kalaa vaikka kuinka mutta en saanut niitä ottamaan, eivät kuitenkaan näyttänyt kovin pieniltä joten ihmettelin missä vika. No lähistölle tuli joku toukkaukko onkimaan ja se kisko jäälle ainakin 40kpl melko suuria särkiä joten päättelin että osa kaiussa näkyvistä kaloista voi olla särkiä kun edes pienet tasurit eivät kelvanneet. Ja kalaa oli alla paljon, välillä 4,5m vedellä oli pohjassa n. metrtin kerros kalaa niin että kaiku piirsi pelkkää yhtä mössöä. Jossain vaiheessa sitten harvakseltaan silppuahven alkoi syömään ja kun laitoin pienen tasurin alakoukkuun silmän syötiksi sainkin yhden n. 150g särjen.

Enimmäkseen uittelin kevennettyjä tasapainoja mutta ne ei kiinnostanut tänään kaloja, ainoastaan yksi n. 150g ahven otti salakannahkaiseen, muut kalat piti härnätä MA-muikulla jolla tuli myös iltapäivästä melko nopeaan tahtiin 3kpl alle kilon painoisia haukia. Muutama muukin haukitärppi tuli pieniin tasureihin mutta jostain syystä isommat ei haukiakaan kiinnostanut. Sain vielä harvakseltaan pari 150g ahventa mutta päästin takaisin kasvamaan kun aina jokaisen kalan jälkeen tuntui että toista filekokoista ei varmaan enää tule.

Vanha järjestelmäkamera oli mukana isojen kalojen toivossa kun puhelimen kamera on aika paska, mutta tänään ei juuri saaliilla päässy kehumaan. Yritin sitten kuvailla lokkeja mutta vanhan kameran nappulat on niin eri paikoissa kun uudessa että koko ajan oli joku väärä asetus päällä ja kuvat epäonnistui...ja vaikka tuolla 55-250mm objektiivilla ja croppirungolla yltää lähemmäksi  kuin uudella kameralla ei kuvaaminen ole mitään nautintoa kun on parempaan runkoon tottunut.

Ilma oli tänään suoraan sanottuna per***stä. Lunta satoi koko päivän vaakatasossa vaikka eletään maaliskuun loppua. Kohta saisi alkaa pilkkikelit korjaantumaan, huomenna taidan pitää lepopäivän kun lupailee räntäsadetta.

"siinä ois kalaa mut en uskalla ottaa kun pelkään että ne on myrkytetty"

"jätkä vei mun kalan"

päivän suurin (facepalm tähän kohtaan)

Pääsiäisen pilkkimaraton, OSA 1: Pyhäselkä

Pyhäselkää on kiinnostanu jo pitkään käydä kokeilemassa tasurivehkeillä mutta ei oo tullu lähettyä moneen talveen jos ei lasketa jotain kevään reissuja Lautasuolle ym. matalaan. Tänään sitten päätin testata vieläkö kalaa on samoilla paikoilla kun 15-20 vuotta sitten. Aamulla kuuden aikaan kävelin kohti Sortavalan saaria ja kova tuuli työnsi jäätävää lunta naamaan semmosella voimalla että taas mietin että miks helvetissä en ole esim. kotona peiton alla lämpimässä. Aloitin kairailun n. 5m vedeltä ja etenin kohti laivaväylää jossa vettä oli 7m. Aivan liian syvää tuntui olevan tällä kertaa kun jään paksuus on yli 60cm ja lunta jäällä. Kaikuluotain ei näyttänyt muutamaan tuntiin mitään kalaa semmosilta paikoilta mistä joskus pikkupoikana sai kiskoa tapsipilkillä hyvänkokoista ahventa. Jossain vaiheessa katsoin kun porukkaa kerääntyi kauemmas selälle ja kartasta arvioin että ne istui selvästi matalammalla vedellä...läksin väylän yli Napaluodon suuntaan ja löysin sieltä railon jonka vierellä oli pari lumetonta laikkua 4m vedeltä. Kairasin laikuille muutaman reiän ja sain niistä päivän ainoat kalat. 14 kappaletta mustia ahvenia, suurinkin vain 205g. Kalat tuli ihan pienellä papukaijan värisellä MA-muikulla jossa vielä alla värikoukku eli eipä juuri oikeaoppisesta tasuripilkinnästä voida puhua.

Etenin railoa pitkin muiden pilkkijöiden suuntaan ja kävin jututtamassa muutamaa pilkkimiestä jotka kehuivat pari päivää aikaisemmin saaneen tuolta hyvää kalaa mutta tänään ei sitten tullut kuin muutamia sinttejä. Kiloahveniakin sieltä on joskus kuulemma noussut. Itse kairailin minkä jaksoin 8" kairalla mutta en saanut enää kuin muutamia nousuja ja hipaisuja tasuriin. 9 kappaletta kaloista otin ruuaksi ja loput heitin lokeille jotka jäi niistä tappelemaan kun noin kahdeksan tunnin kalastuksen jälkeen päätin luovuttaa. Päivän ehkä ainut positiivinen asia oli se että jäällä oli hyvä liikkua, 3,5km paluumatka autolle taittui reilussa puolessa tunnissa (onkohan kunto noussut vai mistä johtuu). Tietysti kun olin aamulla n. 2km päässä rannasta kaksi autoa ajoi minusta ohi mutta itse en yksin uskalla lähteä jäälle harhailemaan autolla kun ei ole ketään mukana edes työntämässä.

Periaattessa jäi semmonen kuva Pyhäselästä että pitäs enemmänkin käydä kokeilemassa että oppis tuon paikan metkut tuntemaan, olisihan se säästöä kun rantaan tarvitsee ajaa muutama kilometri normaalien 50-100km sijaan, jotenkin vaan on semmonen olo aina tuolla että lääniä on ihan liikaa mistä lähteä kalaa etsimään, monesta paikasta kala löytyy helpommin.

Huomenna pitää käydä kokeilemassa Hepolahtea, siellä on ainakin matalaa joten liian syvästä ei voi pilkkiä. Toivotaan että vielä jaksaa kairata, tänään tosissaan otti jo voimille kun kairasta ei jäänyt kuin kahvaosa näkyviin siinä vaiheessa kun terä viimein meni jäästä läpi.

sinttikasa ja välineet joita tulee raahattua mukana

Hengissä edelleen

En ole vielä pudonnut jäihin enkä edes lopettanut kalastusta vaikka blogissa on ollut hiljaista. Pilkillä on käyty joka viikonloppu ja yleensä molempina päivinä mutta mitään raportoitavaa ei ole tullut. Pari kertaa on käynyt niin että aamusta on tullut joku 400g filekala ja sitten loppupäivän on saanut onkia tyhjää. Sitten tuli viiden täysin kalattoman reissun putki. Kaksi päivää tuli tasuroitua Puruvedelläkin mutta en saanut kun yhden tärpin toisena päivänä. Ei jostain syystä edes pahemmin harmittanut kun kaverit veti vieressä isolla wolframimorrilla reput täyteen, suurimman ahvenen ollessa 750g.

Talvilomalla kävin lisäksi testaamassa Oriveden kuhakivenselkää, Savonselkää ja Jänisselkää. Ainoastaan Savonselältä tuli pari filekokoista kalaa kevennetyllä tasurilla. Eilen sitten olikin harvinainen päivä kun tapahtumia oli siiman päässä enemmän kuin yhdelläkään reissulla koko talvena. Kyttäsin samaa montun reunaa josta vuosi sitten nappasi 910g ahven. Aamulla olin paikalla n. 6:45 mutta olis varmaan pitänyt olla jo tuntia aikaisemmin koska syönti hiipui varasin nopeasti auringon noustua täyteen korkeuteensa. Ekalta reiältä iski heti parinsadan gramman ahven ja 1,5kg hauki...muutamia filekaloja siinä tuli lisäksi aamusta, oisko suurin ollu 300g. Ahvenet tuli kaikki pienemmillä tasureilla, Panuccin pikkukevennetyllä ja Nilsun papukaijalla. Lisäksi tuli vielä toinen, hieman pienempi hauki. Keskityin pilkkimään melko pientä aluetta koska siinä oli jää niin kuivaa että jaksoin 8" kairalla tehdä reikiä, kun kävelin vähän kauemmaksi kokeilemaan erästä syvänteen päätä jouduin toteamaan jään niin vetiseksi ja kerrostuneeksi että en saanut reikää väännettyä. Ensimmäinen kerta tänä talvena kun loppuu äijältä voimat. Palasin siis aamun reijille josta nyhdin vielä läjän silppua lähellä kyttääville lokeille ja variksille.

Illalla mietin sitten tämän päivän paikkaa ja sain vinkin että Kiteen Pyhäjärveltä oli tullut mukavasti kalaa tapsilla ja ne oli oksentanut muikkua että sieltä voisi tasapainollakin jotain saada. Pitkä matkahan tuonne on ajella mutta ajattelin että eipä siinä paljon häviä jos käy kerran tuollakin kokeilemassa. Aamulla olin jäällä puoli seitsemän aikoihin ja kala oli vähän aikaa melko aktiivista, nousi väliveteen ja antoi muutamia tärppejä kevennettyihin mutta sitten niiden kiinnostus hyytyi täysin. Etsin kalaa vanhojen reikien ympäristöstä n. 12-13 metrin vedeltä mutta jossain vaiheessa päätin kokeilla syvemmästä ja sainkin 15,5 metrin vedestä päivän ainoat kalat, seitsemän kappaletta ahvenia jotka piti härnätä iskemään tosi pienellä tasurilla. Olis noita voinut saada enemmänkin mutta mulla ei hermo kestäny, pohja oli ihan täynnä kalaa ja tasuria piti nypytellä kalaparven seassa ja välillä joku sitten iski kiinni, tai oikeastaan ui niin lähelle että koukku tarttui huuleen.

Torstaina alkas pääsiäisloma, toivotaan että tähän tummemmille lähivesille alkas tulla lumettomia laikkuja jäälle että ei menis ihan hakuammunnaks taas koko touhu. Höytiäiseltä on tullu kuulemma tosi hyvin kalaa, samoin kuuluu tulleen Orivedeltä päin ja jänisselältä, saa nähä mihin sitä lähtee vehkeitään liottelemaan. Alkaa olla taas se aika vuodesta että pitkän tyhjänpyytämisen jälkeen pienempikin ahven tuntuu mukavalta siiman päässä. Kausi on muuten mennyt juuri niinkuin ennustinkin eli ensin tulee se kilokala, sitten pari puolenkilon ylitystä ja sitten ei mitään. On muuten edelliseen talveen verrattuna aika vaatimatonta kun koko talvena puolen kilon ylityksiä vain 3 kpl; 1450, 840 ja 520. :(

No jospa se tästä vielä.

pitkästä aikaa saalista

tää saalis on lähinnä säälittävä mut kyllä tästäkin kerran syö yks ihminen

Oikein pilkittyjä kaloja

Nykyään kun tasapainopilkintä on varmasti suositumpaa kuin koskaan on erilaisia tapoja pilkkiä kaloja. On oikea tapa ja sitten väärä tapa. Oikea tapa on se kun kalastetaan kevennetyllä tasapainolla jolla on mittaa vähintään 10cm (kaikki alle kymmensenttiset on mormyskoita). Tasurin pitää olla luonnollisen värinen (särki, salakka, ahven, kiiski jne), ärsykevärit ei käy. Alakoukku pitää olla puhdas eli pelkkä kolmihaarakoukku ilman väripallukoita tai muilta tasurimiehiltä tulee kommentteja: "Sulla on joku roska tarttunu alakoukkuun". Heh heh. No tänään sitten tuli pitkästä aikaa niitä oikein pilkittyjä ahvenia.

Harhailtiin jossain Jänisselällä päin. Viikolla tutkittiin pohjakarttoja ja löydettiin mielenkiintoisia alueita mutta kun aamulla yritettiin saada autoa parkkiin niin joka paikassa minne ajettiin oli yksityistien kylttejä joten paikaksi valikoitui joku random paikka mihin vaan auton sai semmoiseen kohtaan ettei tarvii pelätä mökkiläisten valituksia.

Jäällä keli oli viikon aikana vain huonontunut. Lunta oli tullut lisää ja hangen pinta oli kovettunut, välillä se saattoi kantaa pari kolme askelta mutta taas petti ja tuollainen on äärimmäisen rasittavaa varsinkin jos pitää kilometritolkulla kävellä ja etsiä kalaa uusilta vesiltä. Jonkun aikaa niitä kaloja joutuikin etsimään kunnes huomattiin että eräästä saaresta selälle päin oli joskus ollut kai railo mikä oli tuiskunnut umpeen mutta siinä oli selkeästi muutamia laikun tapaisia vähälumisempia kohtia jos oikein tarkasti katsoi. Niiltä paikoilta löytyi päivän vähät kalat jotka olivat kyllä syönnillä mutta niin paikoillaan jurottavia että ei jaksanut kairata tarpeeksi että niitä olisi enemmän löytänyt.

Kalat siis tuli salakannahkaisella Panucci-tasurilla. Ensimmäistä kertaa tänä talvena kala oikeasti iski kevennettyyn voimalla. Kalat eivät olleet isoja, suurinkin vain 390g mutta positiivista että nyt pilkkimisessä oli semmoista meininkiä mistä olen lukenut ja haaveillut. Eli pudotetaan kaikuluotaimen anturi avantoon, sitten pudotetaan perään kevennetty tasuri. Sitten katsotaan kun pohjasta lähtee nousemaan viiva tasuria kohti. Kun kala on lähellä tasuria tehdään pieniä väristyksiä tai hidasta nostoa ja sitten kun kala iskee kiinni se nostetaan jäälle. Yksinkertaista eikö vain :D

Vaikka kalaa tuli sen verran että sentään sormiin haju jäi niin välillä miettii että onko tuo kaiken tämän raatamisen arvoista. Yli 2km suuntaansa kun talsi tuolla hangessa niin jalat alkaa olla aika lopussa. Lisäksi lumi tuottaa muitakin ongelmia...kun jos vaikka yrittää repulla istua niin reppu painuu lumeen ja jalat jää korkeelle...yritä siinä sitten istua pilkillä kun asento on kun paskantavalla koiralla. Siksi pilkin tänään suurimman osan ajasta seisaaltaan mikä ei tunnu oikein sopivan omaan pilkintätyyliin.

Huomenna taas on kai lähdettävä jäälle ja kohteena on joku kaverin valitsema erikoismesta mistä ei oo muuta tietoo kun että isoa kalaa voi saada jos hyvä päivä osuu kohdalle. Osuiskin. Yöksi ainakin lupailee ihan järkyttävää lumisadetta joten tiedossa ei ole ainakaan helpotusta tuleville reissuille.

Oikein pilkittyjä.