Viimeisenä pilkkipäivänä piti ottaa rennosti mutta ei siinä ihan niin sitten käynytkään. Mökkijärvi on äärimmäisen nihkeä järvi kalastaa muulla kun verkolla mutta tällä kertaa päätin että kaikuluotaimella yritän katsella missä ne kalat on jos sieltä pilkkiinkin jotain tarttuisi. Väänsin reikää isolla kairalla ihan niinku normaalina pilkkipäivänä ja käveltyäkin tuli muutamia kilometrejä. Lähes joka paikassa kaiku piirsi vain pohjaan ison kerroksen silppuahventa, semmoista sormenmittaista laihaa isopäistä joka ei kasva tuossa järvessä yhtään. Isä seuraili touhua vierestä ja aina sieltä täältä nosteli tapsilla patakukkotarpeita. Jostain sitten löysin suurehkon verkkoavannon jonka ajattelin houkuttavan kaloja ja heti kun laskin kevennetyn särennahan veteen lähti pohjasta nousemaan viiva joka täräytti välittömästi kiinni. Ajattelin että tämähän olisi helppoa kun kalat vain löytäisi, se ei vaan ole helppoa järvessä jossa on max 19m syvyyttä, pohjanmuodot vaihtelee tosi rajusti, järvi on karu ja erittäin tummavetinen. Jostain matalasta lahdesta voisi onnistua mutta kaiulla ei siellä olisi tehnyt mitään niin en jaksanut lähteä alle kahden metrin vesiin.
Pääsiäisen pilkkisaaliit jäi vähän odotettua vaisummiksi, olisko suurimmat ahvenet ollu jotain vähän yli 200g kun tavoitteena oli pitkästä aikaa rikkoa edes se puoli kiloa. No ei pidä lannistua, ehkä tulevana viikonloppuna sitten tai jos ei silloin niin ehkä myöhemmin keväällä tai ensi talvena. Mitäs näistä murehtimaan, nyt on ainakin kevät ja hyvät ilmat, ei tarvii tarpoa lumessa ja kärsii pakkasesta.
 |
| Pääsiäismaanantain ainut tasurikala, on siellä jään alla isompiakin kun verkolla on tullu yli 800g ahven. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti