Hiljaista Höytiäisellä

Piti taas vaihteeks keksiä joku muu järvi kuin Kuorinka pilkkipaikaksi ja viikolla kun kuulin juttua että Höytiäiseltä on kalaa tullut niin sinnepä sitten kulkuni suuntautui. Höytiäinen on ollut aina vähän nihkee paikka joten ennakkoon en odottanu mitään suuria kalapussillisia ja kun semmosia ei tullu niin en myöskään pettynyt pahasti. 

Aamusta olin jo ennen kahdeksaa jäällä ja kävelin suoraan kivikkokarille päin. Siitä oikealle oli joku edellisenä päivänä kairaillut useampia reikiä mutta kalaa siinä ei tuntunut olevan. Niinkuin ei tuntunut olevan koko kivikkokarin ja kallioluodon välisellä alueella josta yleensä Varparannalla olen kalat tottunut saamaan. Joku mormyskamies nosti jäälle n. 300g ahvenen mutta muuta en nähnyt hänenkään saavan. Väitti minulle että kala painaa puoli kiloa...en kehannu väittää vastaan että ei pahota mieltään, sama mulle vaikka olis väittäny kiloseks. Toinen pilkkijä tuli lähistölle ja se onki pystypilkillä muutaman helvetin pienen sintin, pilkki näytti pitemmältä kun kalat....mitä lie kiiskejä ollu?

Ite siis ongin tasurilla ja tällä kertaa oli kehimisvapa käytössä joten ongin huolellisesti vesikerrokset pohjasta pintaan ja pinnasta pohjaan. Ei ottanu Nils Masteriin eikä Karismaxiin...ei vaikka eri värejä testailin ja eri värikoukkuja. Ei edes tökkiny minkäänlainen kala minun pilkkejä. Välillä ongin mosarillakin muutaman reiän jos siikoja olis sattunu uimaan kohdalle mutta ei niitäkään.
Kun viiteen ja puoleen tuntiin ei tullut ensimmäistäkään merkkiä kaloista ajattelin jo lähtee autolle kävelemään mutta satuin kohtaan johon joku oli edellisenä päivänä poraillu puolenkymmentä reikää ja jäljistä päätellen niitä oli ongittu pitemmän aikaa joten päätin kokeilla siitä vielä. Harmaaseen Ässään tuli heti pari varovaista tönäisyä. Vaihdoin tilalle sinisen MA-muikun ja heti oli kala kiinni. Kuusi ahventa nousi jäälle niin nopeasti kuin ne pystyy vedestä nostamaan. Sitten syönti loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Pari muuta reikää oli hiljaista ja sitten yhdestä reiästä kyttäilemällä onnistuin saamaan toiset 6 ahventa. 3 viimeistä tuli aika pinnasta kun lähdin nostamaan tasuria, muuten ei koko aikana ollut välivedessäkään mitään tapahtumia. Vähän jäi semmonen tuntuma että jos tuossa olis aamusta jo ollu niin kalaa olis noussu paremmin....jos ja jos...

Varoitan muuten että elkää hyvät ihmiset ostako kuvassa näkyvää Kinetic merkkistä pilkkivapaa. Motonetistä otin kaks kappaletta kun yhen vavan hinta oli 1,9e. Olishan se pitäny arvata että niin halvalla ei saa kuin paskaa. Vapa on toki tunnokas ja mukava sillä on pilkkiä jos se suostuu joskus toimimaan mutta puolan kiristysruuvi menee välillä niin jumiin että ei aukee vaikka sormenpäät verillä vääntää ja sitten taas saattaa kalan nykästessä olla niin löysällä että puola pyörii vapaana. Pitää kattoo saako noita jotenki korjattua vai heitänkö roskiin ennenkuin hermot menee.

Kaloja 12 kpl, paino 1,18 kg eli pientä. Suurin ahven tasan 200g. Vaikka sitä isompaa tietysti yritetään niin täytyy sanoa että ihan hyviä ruokakaloja nuokin. 

Kirpun vapa tositoimissa. Pari kertaa karkas siima avonaisesta kärkihaarukasta kun tein liian nopeita heilautuksia mutta hyvä tuolla oli muuten onkia ja tekniikan oppii hetkessä.

Välinehankintoja

Olen seurannut tasapainopilkeillä kalastamista mm. Kalamies.com foorumilta ja sitä kautta heräsi kiinnostus kokeilla perinteistä tasurivapaa eli ns. kehivapaa tai haarukkavapaa tai millä nimellä se nyt missäkin tunnetaan. Nämähän on siis aivan eri vapoja kuin kilpapilkinnässä käytettävät haarukkavavat. Kisoissa haarukalla nostetaan kalat ylös huomaamatta ja nopeasti, tasurionginnassa on tarkoitus onkia tarkasti eri vesikerrokset pohjasta pintaan tai päinvastoin ja tehdä aina välillä nostoja ja laskuja joilla yritetään ärsyttää kala iskemään pilkkiin.

Tilasin kalamies.comin kautta nimimerkki Kirpun valmistamia vapoja 2 kpl, 40cm:n ja 35cm:n kehäysvälillä. Isompi isoille tasapainoille ja pienempi pikku pilkeille. Luulen että 7cm nilsua ja 6cm karismaxia uittelee tuolla pienemmällä, isoa vapaa varten pitää hommata isompia tasureitakin. Laitoin pienemmälle vavalle keltaista 0,22 Stroftia  ja ajattelin sitä ensin käytännössä testata. Isompaan on tarkoitus hankkia kuitusiima jos nyt yleensä tuntuu siltä että tämä vapatyyppi saa käyttöaikaa. Voihan se olla niin että en tykkää onkia vavalla ja sille käy samalla tavalla kuin ostamilleni perhokalastuvälineille jotka pölyttyy jossain varaston nurkassa kun en oppinut niillä heittämään (perhot oli kiinni joko puussa tai omissa vaatteissa). Toisaalta osa kalastusharrastustahan on myös se että hankitaan järkyttävä määrä kaikenlaista ylimääräistä sälää mille ei oo ikinä mitään käyttöä. Esim. Prismasta ei voi hakee maitoa ilman että kalastusosastolta tarttuu jotain roinaa mukaan.

Koska työt rajoittaa harrastuksia olen nyt vasta pari päivää kuivaharjoitellut eli kehinyt siimaa olohuoneen lattialla ja sovitellut vapaa rukkaskäteen yms. Tuon eri vesikerrosten tarkan onkimisen lisäksi vapa vaikuttaisi sopivan erittäin hyvin pakkasella pilkkimiseen. Tavallisissa Delfin -vavoissa on aina jokin siimarengas tai siimanohjain jäässä eikä leikari mahdu niistä kulkemaan. Lisäksi siiman nosto ja lasku on hankalaa rukkaset kädessä kun joutuu pientä liipaisinta painamaan samalla kun veivaa kammesta. Vapa vaikuttaa myös kestävältä, ei tarvitse varoa että lohkeaako joku muoviosa jos vavan viskaa kädestä jäälle. Nyt jäädään odottamaan viikonloppua ja käytännön testejä...

Taas Kuoringalla

Tänään oli siitä erikoinen pilkkireissu että oltiin isommalla porukalla jäällä ja ihan autolla kalapaikoilla asti kun tähän asti on tottunu pitkiin kävelymatkoihin. Viiden miehen voimin kyttäiltiin isoja ahvenia ja kaverilla oli ihan kaikuluotainkin uskoa touhuun antamassa mutta kun kala ei syö niin se ei syö. Tasurin perässä niitä nousi pohjasta väliveteen mutta mitkään uittokikat eikä tasurin vaihdot auttaneet. Morrilla ja pystypilkillä olis tänään saanu kasvatettua kalapussin painoa ja jossain vaiheessa tuli mieleen että pitäisikö sittenkin ruveta taas onkimaan sekaisin pystyllä ja tasurilla mutta aattelin että jos kerran isoa yritetään niin tasuri saa olla vedessä vaikka sitten ei nykäsyäkään tulisi. Puolilta päivin sattui minulle päivän paras reikä joka antoi reissun suurimman ahvenen sekä toisen ihan hyvän kokoisen, lisäksi kaksi todella raskaan tuntuista kalaa irtosi välivedessä.
Päivän erikoisuutena voitanee mainita pystypilkillä kalastaneen tyypin jäälle nykäisemä nieriä. Tiedän kyllä että järvessä niitä uiskentelee mutta en ole koskaan nähnyt sellaista pilkillä saatavan.

Ilma oli tänään mahtava suurimman osan päivästä. Tuulta oli jonkun verran mutta koska lämpötila oli plussan puolella ei missään vaiheessa ollut kylmä. Sellainen leppoisa kevään tuntuinen päivä vaikka eletään vielä helmikuun alkupuolta mutta tämä talvihan onkin ollut kovin erikoinen kelien suhteen. Päivällä oli pieni räntä/vesikuuro mutta iltapäivästä alkoi jo aurinko kurkistella pilven raosta. Viikon päästä voisi jotain muuta järveä kokeilla, siis ainakin toisena päivänä :D Jotenkin tuntuu että tuolla on niin paljon pilkitty ja parhaat ottipaikat tökitty reikää niin täyteen että varmaan alkaa kalat olla jo häirittyjä että uusien vesien kokeilu voisi olla ajankohtaista.

470g ja 300g. Tänään "papukaija" tuntui kelpaavan kaloille paremmin kuin luonnolliset kuorevärit.

Perus Onkamoo

Piti lähtee välillä johonkin jossa vois pilkkii alle kymmenestä metristä kun Kuoringalla jatkuvasti siimat sekasin. Virhehän se oli sillä ainakaan Onkamo ei juuri kerrottavaa tarjonnu. Aattelin että nyt kun on tullu vähän paneuduttua tasuriongintaan niin sieltä voisi sen pikkusilpun seasta nousta filekalaa mutta kun ei syö niin ei syö. Aamulla tosin säikäytti sen verran että ensimmäinen kala oli 350 gramman ahven ja ennätin jo innostua mutta siihenpä ne otettavan kokoset sitten jäi. Koko päivän kairailin ja yritin mutta ei tullu kun parikymmentä pientä sinttiä. Yritin monella erilaisella ja eri värisellä tasurilla mutta ei. Outoa oli että pohjasta ei tullu juuri mitään vaan pienetkin kalat otti 2-3 metriä pohjan yläpuolelta. 6,5 tuntii ois varmaan voinu käyttää paremminkin mutta sai ainakin raitista ilmaa. Kuoringan kävijoiltä tuli puhelu just kun läksin Onkamon rannasta ajelemaan kotiin päin ja sieltä oli tullu tänään jopa 700g kala...tietysti kun minä en ollu paikan päällä joten huomenna kai sitä pitää sinne lähtee jos yleensä aamulla sängystä pääsee ylös....jotenkin viime aikoina ollu flunssaa ja muuta vaivaa niin että tuntuu ettei jaksa entiseen malliin pilkillä ravata.

Kalustoa...mukavasti liikkuu pulkka lumella ja tavaroiden kuljetus on mukavampaa kuin kantamalla

Päivän ainut mainittavan kokoinen

muut kalat oli tätä perus silppua joka just ja just sai koukun suuhunsa...

Helmikuun eka

Melkein etukäteen saattoi arvata että lumituiskussa ei isompi kala syö mutta kun on viikon töissä niin viikonlopulla tulee lähdettyä jäälle kelistä riippumatta. Aattelin vielä kerran käydä Kuoringan testaamassa. Mukana oli Tokmannilta ostettu pulkka/ahkio jossa oli yllättävän mukava vedellä reppua ja kairaa.
Parin viime reissun ottipaikat kävin testaamassa ja saaliina vaivaset 24 ahventa jotka paino alle 2kg. Suurin ahven tais jäädä alle kahensadan gramman. Tasureita uittelin, siellä joku tapsimies kelas haarukkavavalla sinttiä mutta eipä viiti pelkkää kappalemäärää onkia vaan toistaiseksi on semmonen meininki että kokoa yritetään.
Luulin että flunssa oli jo menny ohi mutta tuolla se vaan paheni joten sunnuntai piti huilata. Tänään kuulin että kala on taas alkanu syömään...ainakin pystypilkillä on jotkut kiskonu isoja pussillisia mutta mitään jättikokosta ahventa ei ole noussut. Saa nähä vieläkö joutuu viikonloppuna samaan paikkaan lähtemään....kiinnostas jo tälle talvelle muitakin rapakoita testailla mutta kun se saalisvarmuus on ollu aika hyvä Kuoringalla niin siksi se kiinnostaa :D

Tämän talven heikoin Kuoringan saalis

Hieman heikompaa, mutta ei huonoa

Lauantaina kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä tammikuuta kuluvaa vuotta hengailtiin kaverin kanssa Kuoringan jäällä. Aamulla oltiin viime viikonlopun pelipaikoilla jo puol ysin aikoihin mutta niin nihkeetä oli kalantulo että ensimmäiset kalat saatiin vasta vähän ennen puoltapäivää ja ihan eri paikasta, n. 10 metrin syvyydestä kun viikko sitten kalaa oli 15-20m vedessä. Kala oli tosi huonolla otilla... välillä kun pohaa pölisteli tasurilla ja lähti nostamaan niin leuan alta tai kyljestä tarttui ahven. Iltapäivää kohti syönti vähän piristyi ja melkein joka reiältä tuli jotain tapahtumia. Itse vielä amatöörinä sain tyytyä vajaaseen 3kg pussilliseen eikä suurin ahven ollut tällä kertaa kuin vähän reilu kolmesatanen. Kaverin pussi oli painavampi kun hänen tasurit kelpasi muutamalle n. puolen kilon kalalle. Jälkeenpäin ajateltuna aivan hyvä reissu, monena talvena tuokin saalis olisi lähennellyt talven parasta eikä sitä yksi ihminen ruokakalaksi enempää tarvitsekaan.

Top5 kalat...kuvan tasuri on "Pietun kevennetty"

Kuorinka anteliaana

Luulempa että jokaiselle aktiiviselle pilkkijälle tulee joskus se päivä jolloin ei tarvitse kirota huonoa syöntiä, ei tarvitse houkutella sormenmittaisia sinttejä ottamaan pilkkiin eikä istua kahvin juonnissa nauttimassa maisemista. Viikonloppuna oli meikäläisen vuoro kokea tuollainen reissu. Luulen että se oli oikeastaan sitkeän työn ja yrittämisen tulosta. Viime talvena pilkkipäiviä oli 47 kpl ja nyt tämä lauantain huippureissu oli 14. kerta tänä talvena kun istuin yksin järvenselällä jäähän porattua reikää tuijottamassa. Vaikka saalis ei tietenkään saisi olla se pääasia miksi kalastusta harrastetaan niin on se vaan mahtavaa kokea joskus jotain tämmöistä, joku vähäkalainen peruspäivä voi painua unholaan mutta tämän muistaa varmasti lopun ikäänsä.

Edellisviikonloppu oli vähän huonokalainen joten koko viikon kummitteli mielessä semmonen ajatus että jospa sitä Kuoringalle lähtisi yrittämään. Katselin jo hyvissä ajoin syvyyskarttoja ja panin mieleen yhden hyvän penkanreunan josta edellisvuonna sain pientä sinttiä tapsipilkillä ja seurasin samalla kun joku toinen kalamies veteli parin-kolmensadan gramman kalaa tasapainoilla. Tuonne siis oli tarkoitus suunnistaa.

Lauantaiaamuna pakkasta oli kotoa lähtiessä mukavat -19 astetta ja Kuoringan rannassa auton mittari näytti vielä neljä astetta kylmempää. Päällä oli suunnilleen kaikki vaatteet mitä pilkkihaalarin alle mahtui ja päässä edellisenä päivänä ostettu kommandopipo ettei naamakaan jäätyisi. Keli jäällä oli hyvä, parempi ei oikeastaan voinut olla. Jäällä oli lunta vain sen verran että juuri ja juuri kengänjäljet jäi eikä ollut lainkaan liukasta. Kuu loisti vielä korkealla järven takana kun läksin rannasta kävelemään. Hiljalleen taivalsin reilun parin kilometrin matkan ja olin etukäteen mietityllä kalapaikalla noin varttia vaille yhdeksän eli hieman ennen auringon nousua.  Paikalla oli vanhoja avantoja, ehkä muutamaa päivää aikaisemmin pilkittyjä joten oletin olevani kalapaikalla.
Ensimmäinen avanto antoi pienen ahvenen. Semmoisen n. 50g sintin jollaisiin olin parina aikaisempana talvena tottunut. Kairailin reikiä ympäriinsä mutta tuon ensimmäisen ahvenen jälkeen ei puoleen tuntiin kuulunut tärppiäkään. Paikalla oli vettä noin kymmenen metriä ja aloin miettiä että olinko liian matalassa, joskus Kuoringan kalat on vielä tuplasti syvemmässä eli 20 metrissä. Katselin GPS laitteesta syvyyskäyriä ja läksin etenemään 10-20m välistä penkan reunaa. Kairailin reikiä muutaman kymmenen metrin välein ja heilauttelin pilkkiä muutaman kerran joka reiässä mutta kun mitään ei tapahtunut siirryin eteenpäin....kunnes yhdellä reiällä tuli kevyt hipaisu siniseen Nils Masterin tasapainoon. Jäin kyttäämään tuota reikää ja kohta sain nopeassa tahdissa 5 pienehköä ahventa. Sitten meni siimat sekaisin kun nostelin sinttejä pakkasen kylmettämin sormin 15 metrin syvyydestä. Kun siimat oli selvitetty meinasin lähteä etsimään uutta paikkaa koska alla ei tuntunut olevan isompaa kalaa. Ajattelin kuitenkin että jos meininki on sama kuin yleensä tällä järvellä niin ne ainoat isommat voi löytyä sieltä pikku sinttien seasta. Pilkki veteen eikä se aivan kerinnyt pohjaan asti kun puolikiloinen ahven tälläsi kiinni. Nostin kalan jäälle sätkimään ja hätäisesti tungin pilkkiä takaisin avantoon. En välittänyt oliko siimassa sotkuja vai ei....toinen iso ahven iski heti perään..ja kolmas.....ja neljäs.

Lähistöllä näkyi verkkomiehiä pyydyksiään kokemassa enkä halunnut että tulevat "häiritsemään" joten keräilin nopeasti kalat reppuun ja jatkoin kalastusta. Se avanto tuntui kuitenkin hiljentyneen joten porasin reiän muutaman metrin päähän. Siitä jatkui kalantulo ja aina kun reikä oli antanut muutaman ison ahvenen ja syönti hiljeni kairasin uutta reikää ja muutama kala per reikä tahdilla reppu alkoi täyttyä. Huippusyöntiä kesti ehkä hieman reilun tunnin ajan. Puolen päivän aikoihin oli hiljaisempaa. Yritin siinä kalan syönnin tauottua itse syödä eväät pois mutta leivät oli niin umpijäässä ettei oikein maistunut, makkarasiivujen pinnallakin on oli jäähilettä...hörpin vähän kahvia ja söin suklaata ja jatkoin kalstusta. Noin kello yhden aikaan alkoi jo aiemmin hiljentynyt avanto antamaan uudestaan kalaa, ei mitään kovin isoja, mutta kuitenkin kookkaampia kuin mitä yleensä pilkkiahvenen koko tahtoo olla.  Senkin reiän viereen kertyi kasa ahvenia jotka nostelin reppuun.

Katselin täyttä reppua ja kokeilin miltä se tuntuu selässä. Aika saatanan painavalta, mietin....olin lukenut erälehdestä juttua meripilkkijöistä jotka kiskovat hullun kiilto silmissä kalaa niin paljon etteivät saa niitä rantaan asti kannettua joten ajattelin että taidanpa tyytyä tähän kun vielä olkapääkin on reistaillut ja tuossakin määrässä olisi kivasti raahaamista.
Heiluttelin siinä vielä pilkkiä puolihuolimattomasti kun yhtäkkiä vavassa tuntui kunnon tempaisu. Vaistomaisesti riuhtaisin vastaiskun ja tunsin että nyt ei siiman päässä ollut mikään parin sadan gramman perusahven. Metri metriltä lapoin siimaa jäälle ja tunsin kun kala potki vastaan, hieman kalan menoa rauhoitti syvä vesi ja siitä johtuva paineen vaihdos mutta isolta tämä kala tuntui. Viimein kala oli avannon alla ja yritin ottaa sen ylös mahdollisimman varovasti ettei tasapainon vapaa koukku tarttuisi avannon reunaan. Ei tarttunut mutta kala veti itsensä mutkalle avantoon ja jäi siihen jumiin. Yritin nähdä että onko kala niin hyvin kiinni pilkissä että sen uskaltaa vetää siimasta jäälle mutta sitten tein noin sekunnin sadasosan aikana päätöksen että "vitut pakkasesta" ja tungin käden kyynärpäätä myöten avantoon ja nostin ahvenen nauttimaan raikkaasta talvisäästä! Ei se mikään jättiläinen ollut mutta oma ennätys. 40cm ja 820g. Normaalisti tuon pituinen ahven voi olla kilonkin painoinen mutta tämän päivän saaliissa oli melko hoikkia kaloja. Olisiko syynä kalojen käyttämä ravinto, ne olivat syöneet pohjasta katkoja eikä mässäilleet kalaravinnolla.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut jäädä kyttäilemään paikalle pidemmäksi aikaa mutta koska nälkä alkoi vaivata ja varpaita kylmi ja sormetkin oli välillä tunnottomat niin pakkasin loput kalat reppuun, löin repun selkään ja kairan olalle ja käänsin kumikenkien kärjet kohti autorantaa.  Kotona punnitsin kalat. Yhteensä saalista oli 10kg. 10 suurinta ahventa painoivat yhteensä 4,7 kg. Tuon ennätyskalan lisäksi yli puolen kilon kaloja oli 3 kpl, päivän toiseksi komein painoi 580.Olen joskus aikaisemminkin pilkkinyt kympin pusseja kalaa mutta silloin kalan koko on ollut muutaman kymmenen gramman luokkaa ja kappalemäärä on laskettu useissa sadoissa. Lisäksi niiden pilkkimiseen on käytetty koko pitkä kevätpäivä, tällä kertaa ei monta tuntia tuhlautunut repun täyttöön.

Pilkin koko päivän sinisellä 7cm Nilsun tasurilla. Kalat otti välillä tasapainon alla roikkuneeseen värikoukkuun ja välillä koko tasuri oli syvällä ahvenen kurkussa. Isommalla pilkillä kalantulo olisi voinut olla nopeampaa mutta en jaksanut vaihdella kun tuohon yhteen otti niin hyvin. Ja vähän vielä vierastan kaikkein suurimpia tasapainoja kun vasta olen aloittelija näissä touhuissa ja tottunut aiemmin pilkkimään vain muutaman sentin karvapyrstötasureilla matalissa vesissä. Kaloja irtoili jonkun verran mutta siihen en osaa tarkkaa syytä sanoa. Muutama tosi hyvä kala irtosi heti aamusta ja silloin vähän harmitti mutta kun niitä isojakin alkoi nousta tasaiseen tahtiin jäälle niin ne muutamat karkuun päässeet ei enää jaksanu mielessä kummitella. Joskus kalat on huonosti kiinni vaikka pilkissä ei olisi mitään vikaa, tällä kertaa ehkä suurelle ahvenelle värikoukku oli liian pienikitainen ja se ei tarttunut kunnolla ison ahvenen luiseen leukaan. Osaltaan irtoamiseen vaikutti kylmä sää joka pakotti pilkkimään osan ajasta hanskat kädessä ja se se on vihonviimeistä hommaa kun ei oo koko touhuun kunnon tuntumaa.

Sunnuntaina suunnistin samoille paikoille mutta tuloksena oli enää 15 hyvää filekalaa jotka painoivat 3kg + jonkun verran ihan pientä sinttiä. Normaalisti siis huippusaalis sekin mutta edellisen päivän mättöjuhliin verrattuna jäi vähän vaisuksi. Reikiä olisi pitänyt vääntää sunnuntaina paljon enemmän mutta kaira taitaa olla tylsä tai sitten on miehessä vika kun tuntui niin raskaalta kairailu. Sunnuntain kaloista ei oo kuvamateriaalia kun kamera hyytyi pakkasessa.

Ensi viikonloppuna ei pitäisi olla ihan yhtä kova pakkanen joten tarkoitus olisi vielä kerran käydä tuo paikka kokeilemassa ja sitten ehkä siirtyä muualle yrittämään. Vaikea vaan keksiä paikkaa jonne kiinnostaisi suunnata sinttejä yrittämään tuollaisen saaliin jälkeen jollaisesta ei oo tämmönen amatöörikalastaja aiemmin nähnyt edes märkiä unia!

Saalista

Lauantain top10 siinä vaiheessa kun suurin kala uiskenteli vielä omassa elementissään

the Ahven!

Perinteinen tiskipöytäkuva

Kuvassa etualalla olevan kalan suussa näkyy kuinka uimarakko työntyy paineen muutoksen vaikutuksesta kalan suuhun....voi vaan miettiä että mitä niille kaloille tapahtuu jotka irtoavat pilkistä avannon alla....