Onkamolla onnea koittamassa

Perjantaina vaikka oli järkyttävä tuuli niin oli sentään lämpöasteita mutta kun sunnuntaiaamu valkeni ja astuin pihalle lähteäkseni pilkille meinasin jo ovella kääntyä takaisin kun tuntui että päästä läpi tuulee. Päätin kuitenkin että kun on vapaapäivä niin en helvetissä möllötä kotona vaan lähdin ajelemaan Onkamoa kohti. En tiedä miksi just Onkamolle päätin lähteä kun tämän talven kolme aikaisempaa reissua kyseiselle järvelle ei oo tuonut juuri muuta kuin kokemusta, mutta en parempaakaan paikkaa keksinyt tähän hätään.

Kiertelin tänään aika kaukana Pyhäsaaren kupeella etsimässä kalaa mutta kun kelit ei satu kohalleen niin isompi ahven oli täysin hukassa. En sattunu löytämään syövää parvea joten päätin vaihtaa taktiikkaa ja kokeilla semmosta mikä Onkamolla on yleensä toiminu. Eli mennään semmoselle reiälle josta tulee helvetisti pientä ahventa ja kiskotaan sitä jäälle tolkuton kasa ja sitten ehkä jossain vaiheessa sekaan sattuu muutama parempi kala...niin tänäänkin. Jostain Pyhäsaaren ja kallioluodon välistä löyty reikä josta sain päivän parhaat kalat. Suurin ahven 460g. Luulin että olis menny pitkästä aikaa puol kiloa rikki kun kalalla oli pituutta 34cm mutta se oli laiha uroskala. Vieläkin suurempi ahven oli viereisellä reiällä kiinni mutta tyrin sen avannon reunaan. Sitä ennen oli tullut ihan putkeen kaksi haukea joten luulin että tulee kolmaskin ja kiskoin vaan huolimattomasti kalaa ylös ja tasuri töksähti avannon reunaan ja ahven pääs jatkamaan vedenalaista elämää.


Keli jäällä oli aika hirveä, yöllä oli satanut vähän lunta jota kova tuuli pöllytti ilmaan. Pakkastakin oli muutama aste joten pakko oli pilkkiä hanskat kädessä. Yllättävän hyvin onnistui semmoisissa lämpövuorisissa neopreenihanskoissa jopa tasurin irroitus kalan leuasta. Koko päivänä ei ollut kylmä mutta tuli monta kertaa mieleen että jos olisin ollut liikkeellä tapsivehkeiden kanssa niin sormet olis varmaan menny kuolioon toukkien kanssa nysvätessä.

Eilen vaikka en ennättänyt pilkille ennätin kalastustarvikeliikkeestä hankkia liukuesteet kenkiin. Valitettavasti alan liikkeestäkin oli paremmat mallit loppunut ja jäljellä oli vain kengän kantapäähän asennettavat liukuesteet. Kyllä niistäkin apua oli kun opetteli ensin kävelemään pelkillä kantapäillä eikä niin kuin ihminen oikeasti kävelee (alakerran naapurin mielestä en kyllä kävele muuten kuin kantapäillä). Loppupäivästä sitten ihmettelin että miksi toinen jalka meinaa lipsua ja autolla tarkistin liukuesteet niin toisesta oli lähtenyt irti kaksi nastaa ja toisesta yksi. Kauheeta sekundaa siis tuli ostettua. Hinta oli jotain 13 euroo, silläkin ois voinu ostaa vaikka pullon viinaa.

Karismaxin 7cm toimi tänään ekaa kertaa..aiemmin en oo pitäny kovin kummoisena tasurina

Laatutavaraa