Sunnuntaina taas Heposelkää kiertelemässä. Uusia paikkoja oli tarkoitus testailla mutta tuntuivat olevan ihan tyhjiä. Ensin ajattelin että kala ei vaan syö mutta kun kaverilla oli kaikuluotain mukana kertoi hän suurimman osan rei'itetystä alueesta olleen aivan tyhjää. Muutamia pikku sinttejä oli näkynyt siellä täällä mutta ne eivät olleet tasureista kiinnostuneita. Jäällä oli kyllä railoja joista oli vettä noussut jäälle ja lisäksi oli laikkuja mutta niistäkään ei tullut mitään. Lopulta iltapäivän puolelta löytyi muutama reikä josta saimme pari haukea ja muutaman pienen ahvenen ja pois kävellessä toiselle kaverille yksi n. 300g ahven mutta tiukassa oli sinä päivänä kala. En tiedä olisiko perinteisillä morreilla ja pystypilkeillä saanut paremmin, tuskin koska tuolla alueella ei yksinkertaisesti tuntunut olevan kalaa. Toisilta järviltä on kyllä tullut hyviä saaliita ja melko hyvänkokoistakin kalaa tapsipilkeillä...eivät kuulemma syö tasuria mutta jatkan silti omaa tasurointiharrastusta, tuntuuhan tuota ruuassa pysyvän vaikka lähes tyhjiä reissujakin mahtuu väliin.
Eniten harmittaa kun pitää olla töissä viikot ja viikonloppuna vaan pääsee pilkille (joskus jopa vaan kerran viikossa jos tulee jotain muita pakollisia menoja). Olen miettinyt että vähäkalaiset reissut johtuvat osittain siitä syystä kun ei ole mahdollisuutta kunnolla paneutua harrastukseen, ei pysty valikoimaan kelejä vaan järvelle on mentävä sellaisella ilmalla että melkein tietää jäävänsä kalatta tai pilkkiminen on muuten olosuhteiden puolesta täyttä tuskaa. Keskitalven päivät on myös lyhyet, jos yksi suunniteltu kalapaikka ei anna saalista ei yleensä jaksa/ehdi kävellä pitempiä matkoja uusille paikoille kokeilemaan. Jos pääsee pilkille kerran viikossa ja sattuu kalaton reissu tulee kirottua että olis perkele pitäny mennä toiselle järvelle ja sitten taas töissä tympäsee viikon ajan...sitten sitä miettii että antaisiko se edellisen viikonlopun paikka kalaa tulevana viikonloppuna vai pitäisikö mennä kokeilemaan jotain toista paikkaa. Näin ei oikein saa kokonaiskuvaa siitä mikä paikka antaa kalaa milloinkin, millä kelillä, mihin aikaan vuodesta ja vuorokaudesta, mitkä pilkit toimii missäkin, missä syvyydessä kalat on eri ilmanpaineella jne. jne.
Jos haluaisin vain vetää repun täyteen ahventa ottaisin kaapista Saku-haarukkavavan liukupilkillä varustettuna ja kävisin huoltoasemalta toukkapurkin ja menisin Kuoringalle tai Viinijärvelle ja melko varmasti voisin onkia suurempia saaliita mitä nykyään reissuilta keskimäärin tulee. Kuitenkin olen kiinnostunut kalastamaan suurempaa kalaa tasapainolla kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissa maininnut ja eräillä keskustelupalstoilla asiasta väitellyt.
(en väitä että toukkavehkeilläkään aina saa kalaa, tämänkin blogin alkupään teksteissä joskus kai kirottiin ja meinattiin heittää joka ainut kalastusväline roskiin ja suunniteltiin harrastuksen vaihtamista).
Kalastusta ei tietysti pitäisi ottaa liian vakavasti mutta minkäs sitä luonnolleen voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti