Pitkästä aikaa vähän kalaakin

En tiedä mikä siinä on mutta yleensä saan parhaat saaliit kun olen pilkillä yksin. Jos kuuntelen kavereiden vinkkejä että mistä on tullut kalaa ja menen sellaiseen paikkaan yrittämään niin 90% varmuudella en saa mitään. Tällä kertaa päätin kokeilla Viinijärven kirkkoselkää josta olen saanut aina jotain kalaa.

Keli oli jäällä aika kamala koska kyseessä on sen verran pieni ja saarien rikkoma selkä että lunta kertyy melkoisesti ja lumen painosta tietysti vettä. Muutaman sata metriä sohjossa kahlattuani meinasin kääntyä takaisin mutta välillä saattoi olla jopa pieniä alueita jossa ei upottanut joten jatkoin n. 2km matkan etukäteen kartalta katsotulle kalapaikalle. Yllätyin positiivisesti kun kahden saaren väliin oli haljennut railo josta oli noussut vettä jäälle ja uskoin sen tuoneen paikalle isoa kalaa...kairailin melkoisesti reikiä lumettomalle alueelle ja kiertelin niitä reikiä läpi...pilkin aamusta isoilla kevennetyillä tasapainoilla ja 7cm karismaxeilla mutta en saanut tärppiäkään. Onneksi mukana oli muutamia pienempiä tasureita ja kun vaihdoin harmaan ässän siiman päähän sain melko heti kaksi päivän suurinta ahventa. Ensin 350g ja heti perään 620g joka on henk. koht. ennätys Viinijärveltä. Aiempi enkka taitaa olla 505g tapsipilkillä Keretinlahdelta. Nuo kalat uivat luultavasti kahdestaan alueella koska niiden jälkeen hiljeni täysin. Läksin kulkemaan railoa pitkin ja etsimään vähän syvempää vettä, kuljin 3m alueelta kohti 8m syvää monttua. Heiluttelin reiällä aina ensin isompaa tasuria ja sitten perään pienempää, usein isompi houkuttelee paikalle kalaa. Olisko menny pari tuntia edellisistä kaloista kun 5m vedessä kevennettyyn tasapainoon tuli kevyt tökkäisy...ei muuta kun ässä veteen ja heti iski ahven kiinni. Muutamia ahvenia sain yhdeltä avannolta putkeen ja sitten hiljeni, reijitin aluetta ja melkein joka reiässä tuntui olevan ihan pientä sinttiä, pienimmät otti hyvin 5cm Rapalaan. Sieltä täältä tuli sekaan ruuaksi otettavan kokoisia. Mitään kunnon jytkyjä ei enää tullu mutta pitkästä aikaa oli kiva kun siiman päässä oli koko ajan tapahtumia. Kala söi vielä puoli neljän aikaan hyvin mutta piti lähteä pois että ehtisin valoisan aikaan autolle.

Lauantaina oli Oriveden puolelta tullut hyviä kaloja. Sieltä oli löytynyt todella pitkä ja leveä railo josta oli tullut yli 700g ahvenia useita kappaleita. Niitä lähdettiin sunnuntaina kyttäilemään muutaman hengen porukalla mutta ilman kaikuluotainta oma saaliini jäi melko vaatimattomaksi. Kaiun kanssa pilkkivä kaveri nosteli jonkun verran semmosia reilu kolmesatasia ahvenia, minun kalat (10kpl melko pieniä) tuli ihan putkessa yhdeltä reiältä, kaikki otti siniselkäiseen 7cm karismaxiin. Ilma oli ihan järkyttävä ja kävelymatkat niin pitkiä että loppupäivästä meinas jo kunto pettää. Maanantaina oli vielä töissä melkosen heikko olo, nyt vasta alkaa lopullisesti voimat palautumaan...jospa seuraavat reissut suunnittelisi niin ettei tarvitsis kävellä ihan noin pitkiä matkoja.

Perus ruokakalat

Vanha ja kärsinyt mutta edelleen kalastava Ässä.

Tällä kertaa pienet pilkit toimi paremmin

Lauantaina testasin ensimmäistä kertaa uutta ruokatermosta. Oli muuten melko luksusta kun sai lämmintä ruokaa kesken pilkkipäivän. Lämmitin aamulla kattilassa hernekeittopurkin ja laitoin vettä sen verran että keitosta tuli "juotavaa" eli lusikkaa ei tarvitse kantaa mukana. Tuommoiseen 0,75 litraiseen termokseen menee yksi hernaripurkki jonka nälkäinen kalamies kyllä syö yksin helposti. Leipää kun purasee ja hörppää kuumaa keittoa päälle niin tuolla kylmässä ulkoilmassa annos vetää vertoja vaikka viiden tähden ravintolaruualle. Kun on hyvät eväät mukana jaksaa liikkua koko pitkän päivän...jälkiruuaksi vielä kahvia ja suklaata niin vähempikalaisetkin reissut tuntuu mukavilta.