 |
| Top5 kalat...kuvan tasuri on "Pietun kevennetty" |
maanantai 27. tammikuuta 2014
Hieman heikompaa, mutta ei huonoa
Lauantaina kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä tammikuuta kuluvaa vuotta hengailtiin kaverin kanssa Kuoringan jäällä. Aamulla oltiin viime viikonlopun pelipaikoilla jo puol ysin aikoihin mutta niin nihkeetä oli kalantulo että ensimmäiset kalat saatiin vasta vähän ennen puoltapäivää ja ihan eri paikasta, n. 10 metrin syvyydestä kun viikko sitten kalaa oli 15-20m vedessä. Kala oli tosi huonolla otilla... välillä kun pohaa pölisteli tasurilla ja lähti nostamaan niin leuan alta tai kyljestä tarttui ahven. Iltapäivää kohti syönti vähän piristyi ja melkein joka reiältä tuli jotain tapahtumia. Itse vielä amatöörinä sain tyytyä vajaaseen 3kg pussilliseen eikä suurin ahven ollut tällä kertaa kuin vähän reilu kolmesatanen. Kaverin pussi oli painavampi kun hänen tasurit kelpasi muutamalle n. puolen kilon kalalle. Jälkeenpäin ajateltuna aivan hyvä reissu, monena talvena tuokin saalis olisi lähennellyt talven parasta eikä sitä yksi ihminen ruokakalaksi enempää tarvitsekaan.
maanantai 20. tammikuuta 2014
Kuorinka anteliaana
Luulempa että jokaiselle aktiiviselle pilkkijälle tulee joskus se päivä jolloin ei tarvitse kirota huonoa syöntiä, ei tarvitse houkutella sormenmittaisia sinttejä ottamaan pilkkiin eikä istua kahvin juonnissa nauttimassa maisemista. Viikonloppuna oli meikäläisen vuoro kokea tuollainen reissu. Luulen että se oli oikeastaan sitkeän työn ja yrittämisen tulosta. Viime talvena pilkkipäiviä oli 47 kpl ja nyt tämä lauantain huippureissu oli 14. kerta tänä talvena kun istuin yksin järvenselällä jäähän porattua reikää tuijottamassa. Vaikka saalis ei tietenkään saisi olla se pääasia miksi kalastusta harrastetaan niin on se vaan mahtavaa kokea joskus jotain tämmöistä, joku vähäkalainen peruspäivä voi painua unholaan mutta tämän muistaa varmasti lopun ikäänsä.
Edellisviikonloppu oli vähän huonokalainen joten koko viikon kummitteli mielessä semmonen ajatus että jospa sitä Kuoringalle lähtisi yrittämään. Katselin jo hyvissä ajoin syvyyskarttoja ja panin mieleen yhden hyvän penkanreunan josta edellisvuonna sain pientä sinttiä tapsipilkillä ja seurasin samalla kun joku toinen kalamies veteli parin-kolmensadan gramman kalaa tasapainoilla. Tuonne siis oli tarkoitus suunnistaa.
Lauantaiaamuna pakkasta oli kotoa lähtiessä mukavat -19 astetta ja Kuoringan rannassa auton mittari näytti vielä neljä astetta kylmempää. Päällä oli suunnilleen kaikki vaatteet mitä pilkkihaalarin alle mahtui ja päässä edellisenä päivänä ostettu kommandopipo ettei naamakaan jäätyisi. Keli jäällä oli hyvä, parempi ei oikeastaan voinut olla. Jäällä oli lunta vain sen verran että juuri ja juuri kengänjäljet jäi eikä ollut lainkaan liukasta. Kuu loisti vielä korkealla järven takana kun läksin rannasta kävelemään. Hiljalleen taivalsin reilun parin kilometrin matkan ja olin etukäteen mietityllä kalapaikalla noin varttia vaille yhdeksän eli hieman ennen auringon nousua. Paikalla oli vanhoja avantoja, ehkä muutamaa päivää aikaisemmin pilkittyjä joten oletin olevani kalapaikalla.
Ensimmäinen avanto antoi pienen ahvenen. Semmoisen n. 50g sintin jollaisiin olin parina aikaisempana talvena tottunut. Kairailin reikiä ympäriinsä mutta tuon ensimmäisen ahvenen jälkeen ei puoleen tuntiin kuulunut tärppiäkään. Paikalla oli vettä noin kymmenen metriä ja aloin miettiä että olinko liian matalassa, joskus Kuoringan kalat on vielä tuplasti syvemmässä eli 20 metrissä. Katselin GPS laitteesta syvyyskäyriä ja läksin etenemään 10-20m välistä penkan reunaa. Kairailin reikiä muutaman kymmenen metrin välein ja heilauttelin pilkkiä muutaman kerran joka reiässä mutta kun mitään ei tapahtunut siirryin eteenpäin....kunnes yhdellä reiällä tuli kevyt hipaisu siniseen Nils Masterin tasapainoon. Jäin kyttäämään tuota reikää ja kohta sain nopeassa tahdissa 5 pienehköä ahventa. Sitten meni siimat sekaisin kun nostelin sinttejä pakkasen kylmettämin sormin 15 metrin syvyydestä. Kun siimat oli selvitetty meinasin lähteä etsimään uutta paikkaa koska alla ei tuntunut olevan isompaa kalaa. Ajattelin kuitenkin että jos meininki on sama kuin yleensä tällä järvellä niin ne ainoat isommat voi löytyä sieltä pikku sinttien seasta. Pilkki veteen eikä se aivan kerinnyt pohjaan asti kun puolikiloinen ahven tälläsi kiinni. Nostin kalan jäälle sätkimään ja hätäisesti tungin pilkkiä takaisin avantoon. En välittänyt oliko siimassa sotkuja vai ei....toinen iso ahven iski heti perään..ja kolmas.....ja neljäs.
Lähistöllä näkyi verkkomiehiä pyydyksiään kokemassa enkä halunnut että tulevat "häiritsemään" joten keräilin nopeasti kalat reppuun ja jatkoin kalastusta. Se avanto tuntui kuitenkin hiljentyneen joten porasin reiän muutaman metrin päähän. Siitä jatkui kalantulo ja aina kun reikä oli antanut muutaman ison ahvenen ja syönti hiljeni kairasin uutta reikää ja muutama kala per reikä tahdilla reppu alkoi täyttyä. Huippusyöntiä kesti ehkä hieman reilun tunnin ajan. Puolen päivän aikoihin oli hiljaisempaa. Yritin siinä kalan syönnin tauottua itse syödä eväät pois mutta leivät oli niin umpijäässä ettei oikein maistunut, makkarasiivujen pinnallakin on oli jäähilettä...hörpin vähän kahvia ja söin suklaata ja jatkoin kalstusta. Noin kello yhden aikaan alkoi jo aiemmin hiljentynyt avanto antamaan uudestaan kalaa, ei mitään kovin isoja, mutta kuitenkin kookkaampia kuin mitä yleensä pilkkiahvenen koko tahtoo olla. Senkin reiän viereen kertyi kasa ahvenia jotka nostelin reppuun.
Katselin täyttä reppua ja kokeilin miltä se tuntuu selässä. Aika saatanan painavalta, mietin....olin lukenut erälehdestä juttua meripilkkijöistä jotka kiskovat hullun kiilto silmissä kalaa niin paljon etteivät saa niitä rantaan asti kannettua joten ajattelin että taidanpa tyytyä tähän kun vielä olkapääkin on reistaillut ja tuossakin määrässä olisi kivasti raahaamista.
Heiluttelin siinä vielä pilkkiä puolihuolimattomasti kun yhtäkkiä vavassa tuntui kunnon tempaisu. Vaistomaisesti riuhtaisin vastaiskun ja tunsin että nyt ei siiman päässä ollut mikään parin sadan gramman perusahven. Metri metriltä lapoin siimaa jäälle ja tunsin kun kala potki vastaan, hieman kalan menoa rauhoitti syvä vesi ja siitä johtuva paineen vaihdos mutta isolta tämä kala tuntui. Viimein kala oli avannon alla ja yritin ottaa sen ylös mahdollisimman varovasti ettei tasapainon vapaa koukku tarttuisi avannon reunaan. Ei tarttunut mutta kala veti itsensä mutkalle avantoon ja jäi siihen jumiin. Yritin nähdä että onko kala niin hyvin kiinni pilkissä että sen uskaltaa vetää siimasta jäälle mutta sitten tein noin sekunnin sadasosan aikana päätöksen että "vitut pakkasesta" ja tungin käden kyynärpäätä myöten avantoon ja nostin ahvenen nauttimaan raikkaasta talvisäästä! Ei se mikään jättiläinen ollut mutta oma ennätys. 40cm ja 820g. Normaalisti tuon pituinen ahven voi olla kilonkin painoinen mutta tämän päivän saaliissa oli melko hoikkia kaloja. Olisiko syynä kalojen käyttämä ravinto, ne olivat syöneet pohjasta katkoja eikä mässäilleet kalaravinnolla.
Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut jäädä kyttäilemään paikalle pidemmäksi aikaa mutta koska nälkä alkoi vaivata ja varpaita kylmi ja sormetkin oli välillä tunnottomat niin pakkasin loput kalat reppuun, löin repun selkään ja kairan olalle ja käänsin kumikenkien kärjet kohti autorantaa. Kotona punnitsin kalat. Yhteensä saalista oli 10kg. 10 suurinta ahventa painoivat yhteensä 4,7 kg. Tuon ennätyskalan lisäksi yli puolen kilon kaloja oli 3 kpl, päivän toiseksi komein painoi 580.Olen joskus aikaisemminkin pilkkinyt kympin pusseja kalaa mutta silloin kalan koko on ollut muutaman kymmenen gramman luokkaa ja kappalemäärä on laskettu useissa sadoissa. Lisäksi niiden pilkkimiseen on käytetty koko pitkä kevätpäivä, tällä kertaa ei monta tuntia tuhlautunut repun täyttöön.
Pilkin koko päivän sinisellä 7cm Nilsun tasurilla. Kalat otti välillä tasapainon alla roikkuneeseen värikoukkuun ja välillä koko tasuri oli syvällä ahvenen kurkussa. Isommalla pilkillä kalantulo olisi voinut olla nopeampaa mutta en jaksanut vaihdella kun tuohon yhteen otti niin hyvin. Ja vähän vielä vierastan kaikkein suurimpia tasapainoja kun vasta olen aloittelija näissä touhuissa ja tottunut aiemmin pilkkimään vain muutaman sentin karvapyrstötasureilla matalissa vesissä. Kaloja irtoili jonkun verran mutta siihen en osaa tarkkaa syytä sanoa. Muutama tosi hyvä kala irtosi heti aamusta ja silloin vähän harmitti mutta kun niitä isojakin alkoi nousta tasaiseen tahtiin jäälle niin ne muutamat karkuun päässeet ei enää jaksanu mielessä kummitella. Joskus kalat on huonosti kiinni vaikka pilkissä ei olisi mitään vikaa, tällä kertaa ehkä suurelle ahvenelle värikoukku oli liian pienikitainen ja se ei tarttunut kunnolla ison ahvenen luiseen leukaan. Osaltaan irtoamiseen vaikutti kylmä sää joka pakotti pilkkimään osan ajasta hanskat kädessä ja se se on vihonviimeistä hommaa kun ei oo koko touhuun kunnon tuntumaa.
Sunnuntaina suunnistin samoille paikoille mutta tuloksena oli enää 15 hyvää filekalaa jotka painoivat 3kg + jonkun verran ihan pientä sinttiä. Normaalisti siis huippusaalis sekin mutta edellisen päivän mättöjuhliin verrattuna jäi vähän vaisuksi. Reikiä olisi pitänyt vääntää sunnuntaina paljon enemmän mutta kaira taitaa olla tylsä tai sitten on miehessä vika kun tuntui niin raskaalta kairailu. Sunnuntain kaloista ei oo kuvamateriaalia kun kamera hyytyi pakkasessa.
Ensi viikonloppuna ei pitäisi olla ihan yhtä kova pakkanen joten tarkoitus olisi vielä kerran käydä tuo paikka kokeilemassa ja sitten ehkä siirtyä muualle yrittämään. Vaikea vaan keksiä paikkaa jonne kiinnostaisi suunnata sinttejä yrittämään tuollaisen saaliin jälkeen jollaisesta ei oo tämmönen amatöörikalastaja aiemmin nähnyt edes märkiä unia!
Edellisviikonloppu oli vähän huonokalainen joten koko viikon kummitteli mielessä semmonen ajatus että jospa sitä Kuoringalle lähtisi yrittämään. Katselin jo hyvissä ajoin syvyyskarttoja ja panin mieleen yhden hyvän penkanreunan josta edellisvuonna sain pientä sinttiä tapsipilkillä ja seurasin samalla kun joku toinen kalamies veteli parin-kolmensadan gramman kalaa tasapainoilla. Tuonne siis oli tarkoitus suunnistaa.
Lauantaiaamuna pakkasta oli kotoa lähtiessä mukavat -19 astetta ja Kuoringan rannassa auton mittari näytti vielä neljä astetta kylmempää. Päällä oli suunnilleen kaikki vaatteet mitä pilkkihaalarin alle mahtui ja päässä edellisenä päivänä ostettu kommandopipo ettei naamakaan jäätyisi. Keli jäällä oli hyvä, parempi ei oikeastaan voinut olla. Jäällä oli lunta vain sen verran että juuri ja juuri kengänjäljet jäi eikä ollut lainkaan liukasta. Kuu loisti vielä korkealla järven takana kun läksin rannasta kävelemään. Hiljalleen taivalsin reilun parin kilometrin matkan ja olin etukäteen mietityllä kalapaikalla noin varttia vaille yhdeksän eli hieman ennen auringon nousua. Paikalla oli vanhoja avantoja, ehkä muutamaa päivää aikaisemmin pilkittyjä joten oletin olevani kalapaikalla.
Ensimmäinen avanto antoi pienen ahvenen. Semmoisen n. 50g sintin jollaisiin olin parina aikaisempana talvena tottunut. Kairailin reikiä ympäriinsä mutta tuon ensimmäisen ahvenen jälkeen ei puoleen tuntiin kuulunut tärppiäkään. Paikalla oli vettä noin kymmenen metriä ja aloin miettiä että olinko liian matalassa, joskus Kuoringan kalat on vielä tuplasti syvemmässä eli 20 metrissä. Katselin GPS laitteesta syvyyskäyriä ja läksin etenemään 10-20m välistä penkan reunaa. Kairailin reikiä muutaman kymmenen metrin välein ja heilauttelin pilkkiä muutaman kerran joka reiässä mutta kun mitään ei tapahtunut siirryin eteenpäin....kunnes yhdellä reiällä tuli kevyt hipaisu siniseen Nils Masterin tasapainoon. Jäin kyttäämään tuota reikää ja kohta sain nopeassa tahdissa 5 pienehköä ahventa. Sitten meni siimat sekaisin kun nostelin sinttejä pakkasen kylmettämin sormin 15 metrin syvyydestä. Kun siimat oli selvitetty meinasin lähteä etsimään uutta paikkaa koska alla ei tuntunut olevan isompaa kalaa. Ajattelin kuitenkin että jos meininki on sama kuin yleensä tällä järvellä niin ne ainoat isommat voi löytyä sieltä pikku sinttien seasta. Pilkki veteen eikä se aivan kerinnyt pohjaan asti kun puolikiloinen ahven tälläsi kiinni. Nostin kalan jäälle sätkimään ja hätäisesti tungin pilkkiä takaisin avantoon. En välittänyt oliko siimassa sotkuja vai ei....toinen iso ahven iski heti perään..ja kolmas.....ja neljäs.
Lähistöllä näkyi verkkomiehiä pyydyksiään kokemassa enkä halunnut että tulevat "häiritsemään" joten keräilin nopeasti kalat reppuun ja jatkoin kalastusta. Se avanto tuntui kuitenkin hiljentyneen joten porasin reiän muutaman metrin päähän. Siitä jatkui kalantulo ja aina kun reikä oli antanut muutaman ison ahvenen ja syönti hiljeni kairasin uutta reikää ja muutama kala per reikä tahdilla reppu alkoi täyttyä. Huippusyöntiä kesti ehkä hieman reilun tunnin ajan. Puolen päivän aikoihin oli hiljaisempaa. Yritin siinä kalan syönnin tauottua itse syödä eväät pois mutta leivät oli niin umpijäässä ettei oikein maistunut, makkarasiivujen pinnallakin on oli jäähilettä...hörpin vähän kahvia ja söin suklaata ja jatkoin kalstusta. Noin kello yhden aikaan alkoi jo aiemmin hiljentynyt avanto antamaan uudestaan kalaa, ei mitään kovin isoja, mutta kuitenkin kookkaampia kuin mitä yleensä pilkkiahvenen koko tahtoo olla. Senkin reiän viereen kertyi kasa ahvenia jotka nostelin reppuun.
Katselin täyttä reppua ja kokeilin miltä se tuntuu selässä. Aika saatanan painavalta, mietin....olin lukenut erälehdestä juttua meripilkkijöistä jotka kiskovat hullun kiilto silmissä kalaa niin paljon etteivät saa niitä rantaan asti kannettua joten ajattelin että taidanpa tyytyä tähän kun vielä olkapääkin on reistaillut ja tuossakin määrässä olisi kivasti raahaamista.
Heiluttelin siinä vielä pilkkiä puolihuolimattomasti kun yhtäkkiä vavassa tuntui kunnon tempaisu. Vaistomaisesti riuhtaisin vastaiskun ja tunsin että nyt ei siiman päässä ollut mikään parin sadan gramman perusahven. Metri metriltä lapoin siimaa jäälle ja tunsin kun kala potki vastaan, hieman kalan menoa rauhoitti syvä vesi ja siitä johtuva paineen vaihdos mutta isolta tämä kala tuntui. Viimein kala oli avannon alla ja yritin ottaa sen ylös mahdollisimman varovasti ettei tasapainon vapaa koukku tarttuisi avannon reunaan. Ei tarttunut mutta kala veti itsensä mutkalle avantoon ja jäi siihen jumiin. Yritin nähdä että onko kala niin hyvin kiinni pilkissä että sen uskaltaa vetää siimasta jäälle mutta sitten tein noin sekunnin sadasosan aikana päätöksen että "vitut pakkasesta" ja tungin käden kyynärpäätä myöten avantoon ja nostin ahvenen nauttimaan raikkaasta talvisäästä! Ei se mikään jättiläinen ollut mutta oma ennätys. 40cm ja 820g. Normaalisti tuon pituinen ahven voi olla kilonkin painoinen mutta tämän päivän saaliissa oli melko hoikkia kaloja. Olisiko syynä kalojen käyttämä ravinto, ne olivat syöneet pohjasta katkoja eikä mässäilleet kalaravinnolla.
Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut jäädä kyttäilemään paikalle pidemmäksi aikaa mutta koska nälkä alkoi vaivata ja varpaita kylmi ja sormetkin oli välillä tunnottomat niin pakkasin loput kalat reppuun, löin repun selkään ja kairan olalle ja käänsin kumikenkien kärjet kohti autorantaa. Kotona punnitsin kalat. Yhteensä saalista oli 10kg. 10 suurinta ahventa painoivat yhteensä 4,7 kg. Tuon ennätyskalan lisäksi yli puolen kilon kaloja oli 3 kpl, päivän toiseksi komein painoi 580.Olen joskus aikaisemminkin pilkkinyt kympin pusseja kalaa mutta silloin kalan koko on ollut muutaman kymmenen gramman luokkaa ja kappalemäärä on laskettu useissa sadoissa. Lisäksi niiden pilkkimiseen on käytetty koko pitkä kevätpäivä, tällä kertaa ei monta tuntia tuhlautunut repun täyttöön.
Pilkin koko päivän sinisellä 7cm Nilsun tasurilla. Kalat otti välillä tasapainon alla roikkuneeseen värikoukkuun ja välillä koko tasuri oli syvällä ahvenen kurkussa. Isommalla pilkillä kalantulo olisi voinut olla nopeampaa mutta en jaksanut vaihdella kun tuohon yhteen otti niin hyvin. Ja vähän vielä vierastan kaikkein suurimpia tasapainoja kun vasta olen aloittelija näissä touhuissa ja tottunut aiemmin pilkkimään vain muutaman sentin karvapyrstötasureilla matalissa vesissä. Kaloja irtoili jonkun verran mutta siihen en osaa tarkkaa syytä sanoa. Muutama tosi hyvä kala irtosi heti aamusta ja silloin vähän harmitti mutta kun niitä isojakin alkoi nousta tasaiseen tahtiin jäälle niin ne muutamat karkuun päässeet ei enää jaksanu mielessä kummitella. Joskus kalat on huonosti kiinni vaikka pilkissä ei olisi mitään vikaa, tällä kertaa ehkä suurelle ahvenelle värikoukku oli liian pienikitainen ja se ei tarttunut kunnolla ison ahvenen luiseen leukaan. Osaltaan irtoamiseen vaikutti kylmä sää joka pakotti pilkkimään osan ajasta hanskat kädessä ja se se on vihonviimeistä hommaa kun ei oo koko touhuun kunnon tuntumaa.
Sunnuntaina suunnistin samoille paikoille mutta tuloksena oli enää 15 hyvää filekalaa jotka painoivat 3kg + jonkun verran ihan pientä sinttiä. Normaalisti siis huippusaalis sekin mutta edellisen päivän mättöjuhliin verrattuna jäi vähän vaisuksi. Reikiä olisi pitänyt vääntää sunnuntaina paljon enemmän mutta kaira taitaa olla tylsä tai sitten on miehessä vika kun tuntui niin raskaalta kairailu. Sunnuntain kaloista ei oo kuvamateriaalia kun kamera hyytyi pakkasessa.
Ensi viikonloppuna ei pitäisi olla ihan yhtä kova pakkanen joten tarkoitus olisi vielä kerran käydä tuo paikka kokeilemassa ja sitten ehkä siirtyä muualle yrittämään. Vaikea vaan keksiä paikkaa jonne kiinnostaisi suunnata sinttejä yrittämään tuollaisen saaliin jälkeen jollaisesta ei oo tämmönen amatöörikalastaja aiemmin nähnyt edes märkiä unia!
 | |
| Saalista |
 |
| Lauantain top10 siinä vaiheessa kun suurin kala uiskenteli vielä omassa elementissään |
 |
| the Ahven! |
 |
| Perinteinen tiskipöytäkuva |
 |
| Kuvassa etualalla olevan kalan suussa näkyy kuinka uimarakko työntyy paineen muutoksen vaikutuksesta kalan suuhun....voi vaan miettiä että mitä niille kaloille tapahtuu jotka irtoavat pilkistä avannon alla.... |
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Pakkasta ja tuulta
Mikähän helvetti sai tuhlaamaan toisen vapaapäivän lampipilkintään vaikka ihan hyvin ois jäät kestäny jo isommillakin vesistöillä. Lauantaina Valkealammelta sain melkeinpä pelkkää silppua, siinä lammessa on kyllä isoa ahventa mutta niin pitkä aika on viime kerrasta kun olen isompaa saanut joten taitaa olla parasta jättää tuo rapakko rauhaan.
Eilen oli pakkasta ja vähän tuulta, tänään sitten Heposelällä kunnon myräkkä. Muutamia pilkkijöitä oli Pöllänniemestä hiippaillu selän puolelle mutta aika nopeesti lähtivät rantaa kohti. Valittelivat ettei kala syönyt. Ite löysin jonkun verran kalaa mutta ei ne isoon tasuriin oikein ottaneet. Pienempää karvapyrstöä yritin hetken aikaa tarjoilla mutta näpit jääty siinä touhussa ohuella siimalla sinttejä nostellessa. Myöskin ongelmana on tasurin pyrstön jäätyminen joten pilkittelin enimmän osan ajasta hanskat kädessä vähän tukevammilla vehkeillä. Jotain sentään erehtyi Karismaxin kolmoskokoon iskemään. Talven suurin ahven on nyt vaatimattomasti 330g mutta eiköhän se jo viikon päästä parane kunhan vaan sitkeästi malttaa isompaa kuvaa uitella :D
Eilen oli pakkasta ja vähän tuulta, tänään sitten Heposelällä kunnon myräkkä. Muutamia pilkkijöitä oli Pöllänniemestä hiippaillu selän puolelle mutta aika nopeesti lähtivät rantaa kohti. Valittelivat ettei kala syönyt. Ite löysin jonkun verran kalaa mutta ei ne isoon tasuriin oikein ottaneet. Pienempää karvapyrstöä yritin hetken aikaa tarjoilla mutta näpit jääty siinä touhussa ohuella siimalla sinttejä nostellessa. Myöskin ongelmana on tasurin pyrstön jäätyminen joten pilkittelin enimmän osan ajasta hanskat kädessä vähän tukevammilla vehkeillä. Jotain sentään erehtyi Karismaxin kolmoskokoon iskemään. Talven suurin ahven on nyt vaatimattomasti 330g mutta eiköhän se jo viikon päästä parane kunhan vaan sitkeästi malttaa isompaa kuvaa uitella :D
 |
| Lauantain sintit, suurin kala tuli ekalta reiältä aamuhämärissä |
 |
| Sunnuntain vonkaleet |
torstai 9. tammikuuta 2014
Hiljaista bloggausta
Ei oo jaksanu kirjotella blogia kun kalastusrintamalla ei oo tapahtunu viime aikoina mitää kovin erikoista. Pilkillä on tullut käytyä kun jäät tuli jo itsenäisyyspäivän aikoihin mutta saaliit ei ole olleet kovin kummoisia. Ruokakalat sentään joka kerta mutta kun joulun seutuun alkoi vettä satamaan ja kelit meni plussan puolelle niin isommille järville ei oo uskaltanu lähtee urheilemaan.
Ainut maininnan arvoinen seikka lienee että oon jättäny toistaiseksi toukkien kanssa säätämisen ja siirtynyt lopultakin tasapainopilkintään. Suurempien kalojen toivossa tämän tein ja voin kyllä sanoa että ainakin kappalemäärä on harventunut, mitään isomuksia ei kuitenkaan vielä oo kohalle sattunut. Yleinen saalis on n. 10 ahventa joista kaikki otettavan kokosia + hauet tulee ylös paremmalla prosentilla kun pystypilkeillä ja morreilla. Tasapainopilkintä on myös siitä mielenkiintoista että se on huomattavasti monipuolisempaa. Eri vesikerrosten läpi käyminen ja erilaiset uittotekniikat ja eri värien ja tasapainotyyppien testailu tuo vaihtelua sellaisiinkin päiviin jolloin kalat ei ole kovin aktiivisia. Tapsipilkillä onkiminen on huomattavasti yksitoikkoisempaa nykyttelyä.
Laitetaan jotain kuvaakin todisteeksi että kalaa on tullut. Jospa sitä jaksaisi tarkempia reissuraportteja kirjotella jatkossa.
Ainut maininnan arvoinen seikka lienee että oon jättäny toistaiseksi toukkien kanssa säätämisen ja siirtynyt lopultakin tasapainopilkintään. Suurempien kalojen toivossa tämän tein ja voin kyllä sanoa että ainakin kappalemäärä on harventunut, mitään isomuksia ei kuitenkaan vielä oo kohalle sattunut. Yleinen saalis on n. 10 ahventa joista kaikki otettavan kokosia + hauet tulee ylös paremmalla prosentilla kun pystypilkeillä ja morreilla. Tasapainopilkintä on myös siitä mielenkiintoista että se on huomattavasti monipuolisempaa. Eri vesikerrosten läpi käyminen ja erilaiset uittotekniikat ja eri värien ja tasapainotyyppien testailu tuo vaihtelua sellaisiinkin päiviin jolloin kalat ei ole kovin aktiivisia. Tapsipilkillä onkiminen on huomattavasti yksitoikkoisempaa nykyttelyä.
Laitetaan jotain kuvaakin todisteeksi että kalaa on tullut. Jospa sitä jaksaisi tarkempia reissuraportteja kirjotella jatkossa.
 |
| Eka onnistunut tasurointireissu Viinijärvellä |
 |
| Viinijärveltä päivän ainoat kalat yhdestä reiästä |
 |
| Kukkokaloja lammelta |
 |
| Onkamon kaloja nollasyönniltä |
 |
| Vesisateessa Heposelällä joulupäivänä |
 |
| Onkamon jäitä sumuisena päivänä |
 |
| Loppiaisen saalista Honkalammelta, tähän mennessä talven suurin ahven 250g |
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Kuhaa tulee jos viitsii yrittää
Laiskuuttani en oo jaksanu kirjotella mitään tänne kun ei oo tullu kehukaloja. Kuhia on tullu tänä kesänä jigillä 48 kpl joista 19 on ylittänyt vaadittavan 45cm alamitan. Pari kertaa oon päässy veneellä kalastamaan kuhaa jokisuulle ja sieltä kalaa voisi saada paremminkin jos vain kelit olis kohdillaan...mutta köyhänä on yleensä ollut tyytyminen rannalta heittelyyn.
Tänä iltana sai todella tehdä töitä kalan eteen. Olin jo puoli kuuden aikaan illasta joella ihan keskustassa ja heittelin pari tuntia ilman saalista. Siitä suunnistin toiselle puolelle jokea "penttilän sahan" rantaan jossa on kyllä kalaa mutta jonne jää vitusti jigejä pohjaan. Tänään siellä ei tuntunu kuhaa olevan vaan heti jäi 3 jigiä pohjaan. Rupes melko nopeesti vituttamaan joten päätin että vielä yks heitto ja lähen helvettiin. No sillä viimesellä heitolla jigin imas n. metrin pitunen hauki ja tietäähän sen miten siinä käy kun ei oo peruketta vaan pelkkä monofiilitapsi johon jigi on sidottu. Neljäs jigi meni sen siliän tien. Alko olla nälkäkin niin että näköä haittaa. Hain kaupasta roiskeläpän ja kokistölkin ja läksin vielä keskustaan heittelemään. Heittelin vähän aikaa ja taas oli jigi kiinni pohjassa. Vedin siimasta täysiä ja sain jonkun epämääräsen rautamöykyn ylös. No ainakaan ei siima katkennu. Alkoi satamaan. Kiitos jeesus. Vitummoinen kuuro mut painelin sisälle kahvilaan juomaan juhla mokat ja odottamaan sateen loppumista. Kahvila/terassi on n. 10m päässä joesta. Sateen loppumisen jälkeen aattelin että vielä pari heittoa. Laitoin kevyen, 7g jigipään ja moottoriöljyn värisen jigin. Heitin, annoin vajota, oli melko matalaa mutta lähellä laituria syvenee ja virta kovenee. Siitä nappas lopulta ja sain just ja just haaviin ennen ku jigi irtos kalan suupielestä. Oli melko hieno fiilis kun vielä kahvilasta tuli ihmisiä ihmettelemään. Vielä uskomattomampaa olis ollu jos seuraavalla heitolla tärpänny kala ois tullu ylös asti mut hyvä että yks sentään.
Viis tuntii meni mut kannatti!!! Joessa on selkeesti kuhaa mutta niitä ei niin vain oteta ylös kuten alkukesästä, ei kannata ihan tunniksi lähteä heittelemään vaan kalan saamiseen täytyy uhrata aikaa. Sitä minulla onneksi on!!!
Tänä iltana sai todella tehdä töitä kalan eteen. Olin jo puoli kuuden aikaan illasta joella ihan keskustassa ja heittelin pari tuntia ilman saalista. Siitä suunnistin toiselle puolelle jokea "penttilän sahan" rantaan jossa on kyllä kalaa mutta jonne jää vitusti jigejä pohjaan. Tänään siellä ei tuntunu kuhaa olevan vaan heti jäi 3 jigiä pohjaan. Rupes melko nopeesti vituttamaan joten päätin että vielä yks heitto ja lähen helvettiin. No sillä viimesellä heitolla jigin imas n. metrin pitunen hauki ja tietäähän sen miten siinä käy kun ei oo peruketta vaan pelkkä monofiilitapsi johon jigi on sidottu. Neljäs jigi meni sen siliän tien. Alko olla nälkäkin niin että näköä haittaa. Hain kaupasta roiskeläpän ja kokistölkin ja läksin vielä keskustaan heittelemään. Heittelin vähän aikaa ja taas oli jigi kiinni pohjassa. Vedin siimasta täysiä ja sain jonkun epämääräsen rautamöykyn ylös. No ainakaan ei siima katkennu. Alkoi satamaan. Kiitos jeesus. Vitummoinen kuuro mut painelin sisälle kahvilaan juomaan juhla mokat ja odottamaan sateen loppumista. Kahvila/terassi on n. 10m päässä joesta. Sateen loppumisen jälkeen aattelin että vielä pari heittoa. Laitoin kevyen, 7g jigipään ja moottoriöljyn värisen jigin. Heitin, annoin vajota, oli melko matalaa mutta lähellä laituria syvenee ja virta kovenee. Siitä nappas lopulta ja sain just ja just haaviin ennen ku jigi irtos kalan suupielestä. Oli melko hieno fiilis kun vielä kahvilasta tuli ihmisiä ihmettelemään. Vielä uskomattomampaa olis ollu jos seuraavalla heitolla tärpänny kala ois tullu ylös asti mut hyvä että yks sentään.
Viis tuntii meni mut kannatti!!! Joessa on selkeesti kuhaa mutta niitä ei niin vain oteta ylös kuten alkukesästä, ei kannata ihan tunniksi lähteä heittelemään vaan kalan saamiseen täytyy uhrata aikaa. Sitä minulla onneksi on!!! |
| 50cm työvoitto |
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Iltakala
Äsken puoli kymmenen aikoihin reilu kilonen kuha kalajigillä. Pitkään sai yrittää ja meinasin jo luovuttaa kun tihkusateessa näpit kohmeessa jätin ensin pari jigiä pohjaan ja muutamaa varovaista tärppiä ei saanu tarttumaan. Löytyi kuitenkin lopulta se ottiväri ja malli mikä kelpasi.
Tää kala oli jännä kun ensin ilmeisesti iski pelkkään jigin pyrstöön ja irtos, mutta kun jatkoin rauhallista uittoa niin iski parin sekunnin päästä uudestaan ja pysyi kiinni haaviin asti. Hetkeä myöhemmin haavitsin myös toiselle kalamiehelle hieman pienemmän mittakuhan. Eilen kai illalla kun ite olin salilla treenaamassa oli joku vetäny 6 kilosen kalan. En kyllä osaa ees ajatella niin isoa kuhaa...mutta niiden takia tuolla jaksaa yrittää jos edes semmosen muutaman kilon kalan itsekin saisi tartutettua siimansa päähän.
Tää kala oli jännä kun ensin ilmeisesti iski pelkkään jigin pyrstöön ja irtos, mutta kun jatkoin rauhallista uittoa niin iski parin sekunnin päästä uudestaan ja pysyi kiinni haaviin asti. Hetkeä myöhemmin haavitsin myös toiselle kalamiehelle hieman pienemmän mittakuhan. Eilen kai illalla kun ite olin salilla treenaamassa oli joku vetäny 6 kilosen kalan. En kyllä osaa ees ajatella niin isoa kuhaa...mutta niiden takia tuolla jaksaa yrittää jos edes semmosen muutaman kilon kalan itsekin saisi tartutettua siimansa päähän.
 |
| Kuvasta voi päätellä kalapaikan :) |
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Haukea ja kuhaa
Jaahah, mitenkähän tämänkertaisen blogikirjoituksen alottaisi. (pitäisi jaksaa kertoilla kalajuttuja joka reissun jälkeen eikä niin että yrittää kerralla palautella mieleen kymmenen reissun tapahtumat)... Aloitetaan vaikka sillä että haukea on tullut pyydettyä mutta ei mitenkään kauhean paljon. Tämän hetken saldo on 45 yksilöä ja suurin vaatimattomasti 3,1kg. Kuitenkaan en ihan täysillä hommaan panostanut, enemmänkin olisi tullut mutta hellepäivinä lähinnä keskityin auringon ottoon ja valokuvaamiseen. Viime vuonna tähän aikaan kesästä olin saanut jo 78 haukea ja suurin vähän alle 7kg yksilö.
Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna saalistin 11 haukea jotka eivät olleet kovin hyvällä syönnillä, ottivat lähinnä pieniin jigeihin ja lippoihin. Vähän aikaa pitelin siiman päässä n. 5 kilon kalaa mutta UL-virveliin sitomani peruke oli liian lyhyt ja kala sai purtua siiman poikki tehtyäään ensin muutaman todella komean syöksyn. Hienoa tilanteessa oli että kala otti kiinni melko kapeassa purossa josta aiemmin olen saanut vain noin kilon painoisia kaloja. Tämä kevät/kesä on ollut siitä merkillinen että niinä parina kertana kun hauen kalastukseen olen kunnolla panostanut on kalojen mahat olleet aivan tyhjiä. Luultavasti kalat ovat syöneet heti sen ensimmäisen reissun jälkeen ja sulatelleet saaliit sitten tuohon kesäkuun alkuun mennessä. Tällä hetkellä voisivat olla kovallakin syönnillä mutta mutta.....KUHA SYÖ NIIN EI JOUDA HAUKEE KALASTAA!
Viime kesänä taisivat meikäläisen mitalliset kuhat pystyä laskemaan ihan yhden käden sormilla (tai ainakin melkein, niitä oli 5 tai 6 kpl). Tämä kesä on alkanut paremmin kun hieman reilun viikon saldo on kymmenen mittakuhaa ja yksi alamittainen kala. Syitä tähän voi olla monia, kuten se että vedet on matalammalla, joessa on siksi pienempi virtaus ja kuhat viihtyvät ihan veneettömän köyhän tavoitettavissa paremmin. Kuitenkin kuulin juttua muutamilta kalamiehiltä että viime kesänäkin kalaa tuli hyvin joten uskoisin syyn saaliiden parantumiseen olevan taitojen parantumisessa. Eli yksinkertaisesti olen oppinut kalastamaan kuhaa, välineet on viimesen päälle ja jigirasia on kasvanut kokoa. Enää ei ole taskussa paria erilaista jigimallia ja väriä vaan kymmeniä eri vaihtoehtoja kokeiltavaksi.
Kalaa on tullut eri jigeillä seuraavasti:
Neonkeltainen toukkajigi 4,5": 5 kuhaa
Firetiger värinen 4,5" toukkajigi: 2 kuhaa
Valkonen 3,5" kalajigi sirppipyrstöllä: 2 kuhaa
Musta/ruskea toukkajigi: 1 kuha
Alamittainen kala tuli sinivihreällä kalajigillä joita rasiassa oli tasan yksi kappale ja se jäi tietysti pohjaan heti tuon kalan jälkeen joten sen tehokkuutta ei pystynyt paremmin testaamaan. Pitänee etsiä jostain vastaavanlaisia jigejä, en vaan muista mistä tuokin on ostettu. Jigejä menee välillä aika paljon pohjaan mutta pikkuhiljaa olen oppinut löytämään paikat joihin ei kannata heittää jos meinaa jigin ylös saada. Mitään isomuksia ei koukkuun ole tarttunut, suurin on ollut 1,4 kg kala mutta nuo 45-50 senttiset jotka on yleisimpiä saaliita on niitä parhaita ruokakaloja. Suurimmat joelta pyydetyt on kai tänä vuonna olleet alle kolmekiloisia joten vielä on matkaa niihin huhukaloihin jotka on jonkun tarinan mukaan painaneet jopa 8kg. Tuon kokoisista ei meikäläinen osaa edes uneksia mutta kyllä se muutaman kilon kala olis kiva saada.
Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna saalistin 11 haukea jotka eivät olleet kovin hyvällä syönnillä, ottivat lähinnä pieniin jigeihin ja lippoihin. Vähän aikaa pitelin siiman päässä n. 5 kilon kalaa mutta UL-virveliin sitomani peruke oli liian lyhyt ja kala sai purtua siiman poikki tehtyäään ensin muutaman todella komean syöksyn. Hienoa tilanteessa oli että kala otti kiinni melko kapeassa purossa josta aiemmin olen saanut vain noin kilon painoisia kaloja. Tämä kevät/kesä on ollut siitä merkillinen että niinä parina kertana kun hauen kalastukseen olen kunnolla panostanut on kalojen mahat olleet aivan tyhjiä. Luultavasti kalat ovat syöneet heti sen ensimmäisen reissun jälkeen ja sulatelleet saaliit sitten tuohon kesäkuun alkuun mennessä. Tällä hetkellä voisivat olla kovallakin syönnillä mutta mutta.....KUHA SYÖ NIIN EI JOUDA HAUKEE KALASTAA!
Viime kesänä taisivat meikäläisen mitalliset kuhat pystyä laskemaan ihan yhden käden sormilla (tai ainakin melkein, niitä oli 5 tai 6 kpl). Tämä kesä on alkanut paremmin kun hieman reilun viikon saldo on kymmenen mittakuhaa ja yksi alamittainen kala. Syitä tähän voi olla monia, kuten se että vedet on matalammalla, joessa on siksi pienempi virtaus ja kuhat viihtyvät ihan veneettömän köyhän tavoitettavissa paremmin. Kuitenkin kuulin juttua muutamilta kalamiehiltä että viime kesänäkin kalaa tuli hyvin joten uskoisin syyn saaliiden parantumiseen olevan taitojen parantumisessa. Eli yksinkertaisesti olen oppinut kalastamaan kuhaa, välineet on viimesen päälle ja jigirasia on kasvanut kokoa. Enää ei ole taskussa paria erilaista jigimallia ja väriä vaan kymmeniä eri vaihtoehtoja kokeiltavaksi.
Kalaa on tullut eri jigeillä seuraavasti:
Neonkeltainen toukkajigi 4,5": 5 kuhaa
Firetiger värinen 4,5" toukkajigi: 2 kuhaa
Valkonen 3,5" kalajigi sirppipyrstöllä: 2 kuhaa
Musta/ruskea toukkajigi: 1 kuha
Alamittainen kala tuli sinivihreällä kalajigillä joita rasiassa oli tasan yksi kappale ja se jäi tietysti pohjaan heti tuon kalan jälkeen joten sen tehokkuutta ei pystynyt paremmin testaamaan. Pitänee etsiä jostain vastaavanlaisia jigejä, en vaan muista mistä tuokin on ostettu. Jigejä menee välillä aika paljon pohjaan mutta pikkuhiljaa olen oppinut löytämään paikat joihin ei kannata heittää jos meinaa jigin ylös saada. Mitään isomuksia ei koukkuun ole tarttunut, suurin on ollut 1,4 kg kala mutta nuo 45-50 senttiset jotka on yleisimpiä saaliita on niitä parhaita ruokakaloja. Suurimmat joelta pyydetyt on kai tänä vuonna olleet alle kolmekiloisia joten vielä on matkaa niihin huhukaloihin jotka on jonkun tarinan mukaan painaneet jopa 8kg. Tuon kokoisista ei meikäläinen osaa edes uneksia mutta kyllä se muutaman kilon kala olis kiva saada.
 | ||||
| Lampihauet 3,1kg ja 2,4kg |
 |
| Jokiasemalta aamulla 11.6. kalastetut kuhat. Molemmat purivat neonkeltaista, joka on tällä hetkellä oma suosikkiväri ja ainakin aamusta tehokkain valinta siiman päähän tummassa vedessä. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)