Pitkästä aikaa vähän kalaakin

Muutamat ihan OK reissut on koostuneet siitä että päivän aikana on saanut härnätyksi yhteen sapuskaan riittävät ruokakalat. Ihan kivaa mutta mielellään kaloja nostelis vähän useammin kuin noin tunnin välein. Tänään sitten tapahtui kummia kun sain vähän kalaa...

Olin aamulla jo kahdeksan aikoihin Pöllänniemessä ja läksin siitä kävelemään Heposelän puolelle. Tavoitteena oli selkämatalikot 2-3km päässä. Keli jäällä oli aivan ihanteellinen, vaikka eletään tammikuun loppua muistutti aamu aivan huhtikuun aamua. Jäällä ei ole lunta juuri lainkaan, vain sen verran ettei jää ole liukas vaan pinta on semmonen rouskuva johon jää just ja just kengän jäljet.

Ensimmäiset reiät kairasin noin 1,5km kävelyn jälkeen mutta sinä ei näkynyt kuin muutamia hyvin ohuita viivoja pohjassa eikä ne kiinnostunut pilkeistä. Siitä sitten n. 600m selälle päin mutta paikka jota olin miettinyt etukäteen olikin aivan täyteen verkotettu joten jäin vähän kauemmaksi kyttäämään. Sain siitä pari ihan pientä sinttiä mutta isompaa ei kuulunut eikä näkynyt. Seuraavaan etappiin oli matkaa toiset 600m mutta sitä ennen oli todella suuri railo jossa jäät oli painunut korkeaksi harjanteeksi. Kairailin kirkkaita "peilejä" jotka oli jäätynyt railosta jäälle levinneestä vedestä mutta noista vaaleammista kohdista ei juurikaan ollut hyötyä kun jäällä on muutenkin niin vähän lunta. Yhdestä reiästä sain kuitenkin 5 kpl ruuaksi kelpaavia ja muutaman sintin. Jatkoin vielä vähän matkaa mutta totesin sen melko turhaksi koska matalikko jota meinasin kalastaa olikin niin laaja etten jaksanut kairata tarpeeksi että siitä olisin kalaa löytänyt. Takaisin kävellessä kokeilin siitä railon vierestä "ottireiältä" ja sain vielä yhden otettavan ja pari sinttiä. Lisäreiät lähelle ei tuoneet edes kaikuun elämää. Olin vähän pettynyt mutta en lannistunut tilanteesta. Läksin takaisin päin reilun kilometrin verran ja kairailin samaa paikkaa josta joulupäivänä sain pari haukea mutta johon ei pitänyt enää tänä talvena mennä. Hyvä kuitenkin että menin sillä noin kymmenestä kairaamastani reiästä kolme antoi harvakseltaa hyvänkokoisia ruokakaloja kun reikää vaihteli ja välillä heilutti isompaa tasuria ja vaihtoi välillä pientä karvapyrstöä.

Suurimmat kalat oli n. 400 grammaisia ja vain pari sain ottamaan kevennettyihin. Suurin osa isommista ahvenista piti pilkkiä niin että pohjan silppukasaa kun hämmensi niin aina joku isompi erehtyi ottamaan kiinni. Haukia en ihme kyllä saanut yhtään kappaletta vaikka tuosta aiemmin aina olen saanut, mutta eipä haittaa kun näin siinä Pöllänniemessä kun toinen pilkkimies veti pulkassa 7,9kg haukea :D Oli saanut jostain matalasta saarten luota.

Jännä päivä sinänsä kun kalaa tuli ihan mukavasti, lisäksi ilma oli aivan mahtava, lähes keväinen. Aurinko paistoi noin puolet ajasta ja pakkasta oli ehkä aste tai pari. Huomenna ei oo mitään paineita kalantulon kanssa joten voi keskittyy hakemaan jotain uusia mestoja.

Noin 5kg filekalaa.

Päivän viimeinen otti isoon tasuriin.

Iltapäivän pilvimuodostelma

Railolla

Suurahvenen metsästystä

Taas on se aika vuodesta että reissuja kertyy sen verran usein (lue: ei tarpeeksi) ja ne on pääpiirteissään niin samanlaisia ettei jaksa raportoida jokaisesta erikseen. Olen tällä hetkellä keskittynyt etsimään ahventa Heposelän vesistöstä ja sieltä sitä on alkanut löytyä jo sen verran hyvin ettei tarvitse ihan nollareissuja pelätä. Uudenvuodenpäivänä nousi se n. 600g ahven jonka innoittamana olen käynyt samalla paikalla sen jälkeen kaksi kertaa.Viikko tuosta reissusta olin paikalla jo kello 9:n aikaan ja sain päivän aikana pari pikku sinttiä mutta sitten iltapäivästä n. varttia vaille kaksi jysähti vähän parempi, 820/39cm ahven. Tunti oli vielä valoisaa aikaa ja siitä sitten sain vielä samalta reiltä kolme muuta ruuaksi kelpaavaa. Isompi tasuri ei kelvannut vaan suurin kala tuli taas 5cm karismaxilla, sen vei sitten hauki ja loput taisi tulla Nilsun papukaijalla.

Tuota reissua ennen kerkisin muuten käydä loppiaisena pakkaspilkillä Kuoringalla mutta sieltä oli saaliina vain muutama ahven ja totaalinen kyllästyminen koko järveen.

Tuosta "ison" ahvenen reissusta innnostuneena mietin että jospa sieltä löytyisi vielä isompaa mutta seuraava lauantai ei sitten tarjonnut kuin yhden 360g ahvenen ja muutamia pienempiä sinttejä joten päätin jättää tuonkin paikan toistaiseksi rauhaan ja etsiä uusia.

Sunnuntaina valitsin taas ihan uuden paikan Heposelän eteläpäästä Onkisalmen puolelta.
( Uusien kalapaikkojen etsinnässä on aina ollut se ongelma että kun on tutkinut pohjakarttoja ja löytänyt mielestään hyvännäköisen alueen josta voisi ahventa nousta niin sitten on ollut ongelmana että mihin saa auton parkkiin. Tänä talvena olen alkanut ajatella asiaa vähän toisinpäin eli katson ensin jonkun varman autopaikan ja vasta sitten alan etsiä kartalta järkevän kävelymatkan päässä olevia kalapaikkoja.  )
Kuljin jotain penkan reunaa kairaillen vähän sinne sun tänne vaihteleville syvyyksille. Pikkusinttiä löyty 3,5 metristä mutta ei isompaa. Jossain vaiheessa 5m vedellä alkoi olla vähän paremman näköisiä viivoja mutta ei tuntuneet olevan syönnillä. Panuccin salakannahkaisella sain jonkun 370g ahvenen ja sitten aloin härnäämään silppua pienemmällä tasurilla. Toinen n. 300g kala nousi jäälle. Tasuri taas pohjaan ja siihen iskettiin semmosella voimalla että delfiinin rulla pärähti, kala nousi aivan avannon alle ja irtosi. Jos oli ahven niin kilo olis menny kevyesti rikki. Toivoa täytyy että oli hauki mutta sain sitten seuraavasta reiästä n. kilon hauen joka käyttäytyi siiman päässä niin eri tavalla että panee vähän miettimään että tuliko se tämän talven suurin ahven sitten menetettyä siinä. No ei voi mitään. Jatkoin penkan reunan kairaamista ja satuin jossain vaiheessa 7m vedelle. Siellä ei ensin näkynyt pohjassa mitään elämää mutta parin reiän jälkeen ilmestyi kaikuun harvakseltaan viivoja jotka sain nousemaan tasurille ja sain vielä 3kpl ruuaksi kelpaavia kaloja.

Taas olen kuullut että Heposelältä on mätetty hirmuisia saaliita mutta ainakaan mulle ei vielä ole sattunut kovin kaksista syöntiä. Ei edes useamman ison kalan parvia ole löytynyt. Jossain määrin uskon että pilkin kuitenkin sellaisilla alueilla mistä isot vois löytyä, mutta en ole vielä ihan varma pilkinkö liian matalassa...olisiko mentävä syvempään. Taas on vaan se ongelma ettei aika tahdo riittää kaiken kokeilemiseen, päivät on edelleen lyhyitä, n. 6h on tehokasta pilkkiaikaa käytettävissä ja tykkään onkia mieluummin yhden pienemmän alueen huolella kuin säntäillä sinne tänne harvoilla reikäväleillä. Jos ei olisi töitä rasitteena niin perehtyisin asiaan tarkemmin mutta harmittaa kun just löydät jonkun kohtalaisen paikan niin ei taas moneen päivään pääse sitä onkimaan vaan pitää odottaa viikko ja sitten tulee taas mieleen joku muu paikka. Kyllähän se niin on kuten joku stand up -koomikko sanoi että "vauvana ei osaa tehä mitään, lapsena ei saa tehdä mitään, nuorena ei oo rahaa tehdä mitään, aikuisena ei oo aikaa tehdä mitään ja kun tulee vanhaksi ei jaksa tehdä mitään". Eli elämä on käytännössä ihan perseestä.

Yhdestä asiasta vielä haluan avautua: Nimittäin tapsipilkkijät jotka kehuu saaliillaan. Taas oli puruvedeltä, kuoringalta ym. järviltä tullut helvetisti semmosta syöntikokoista ahventa ja isompiakin yksilöitä ja kovaan ääneen toitotettiin että "ONGITTIIN REPUT TÄYTEEN TOUKKAVEHKEILLÄ KUN KAIKUMIEHET TASUROI TYHJÄÄ"...mitä sitten? Mulle on ihan sama vaikka en sais yhtään kalaa niin en silti vaihda takaisin toukkavehkeisiin. Vähän sama kun menis sanomaan jollekin jousipyssyllä metsästävälle että osta rynnäkkökivääri niin saat enemmän lintuja. Ei tää oo mikään saatanan kilpailu, yritetään kaikki mahtua sinne jäälle ja ongitaan kukin tyylillään.

Blogiin en ole keskittynyt kovin paljoa siitäkään syystä kun olen yrittänyt osaltani pitää hengissä internetin keskutelupalstoja joissa on ennen keskusteltu yksityiskohtaisemmin pilkinnästä mutta aika alkaa ajaa ohi niistä. Nykyään on vaan facebookki.....eli some on tän päivän juttu. Joku saa suuren saaliin ja laittaa siitä kuvan mutta enää ei keskustella mistään, painetaan vaan "tykkää". Joskus muinoin keskusteltiin ilmojen merkityksestä, oliko tasurin värillä väliä, kuinka syvästä otti, oliko syönyt muikkua vai kuoretta, miten muuten reissu meni. Tuli pitkää raporttia kalareissuista ja niitä oli mahtava lukea. Nykyään jos joku (ehkä yksi tuhannesta) kirjoittaa jotain järkevää se hautautuu kaiken muun paskan alle. Tulee päivässä 300 viestiä tyyliin "onko mormyska hyvä", "voiko tasapainolla saada kaloja", "onko tämä siika vai särki" jne.....

En tiiä helevetti. Pääsispä pilkille taas....

Joululoman loput reissut tiivistettynä

Ei jaksa kirjotella jokaisesta kalapäivästä ihan tarkka raporttia mutta laitetaan pikkusen jotain. Heposelän vesistölle oon lähinnä reissut keskittänyt (yhtä Onkamolla käyntiä lukuunottamatta) kun olen siinä uskossa että pitäs panostaa enemmän yhteen(tai muutamaan) järveen kuin ryntäillä joka reissulla minne sattuu niin vois alkaa ne paremmat kalat löytymään. Ei ole vielä sattunut löytymään kuitenkaan mitään isoja kaloja eikä edes useamman kalan parvia, melkeinpä yksittäisiä ahvenia on tullut nosteltua. Uusien paikkojen kokeilu on kuitenkin ollut mielenkiintoista, koska vähäkalaisetkin reissut jaksaa paremmin jossain ennen kokeilemattomilla paikoilla kun aina niillä samoilla vanhoilla. Monesti sitä vaan ottaa karttaselaimesta suunnan uudestaan ja uudestaan sille samalle vanhalle paikalle jossa on tottunut käymään ja miettii että miksi täällä ei kala syö kun kolme vuotta sitten tulin ihan hyvin.

Tuosta Onkamon reissusta ei mainita sen enempää kuin että aamusta ekalta reiältä yksi 350g ahven ja loppupäivästä pelkkiä sinttejä. Ei kovin kiinnostava paikka kun kalat pitää houkutella aina iskemään pikkutasureihin vaikka tällä(kin) kertaa ahven oksensi suustaan käsittämättömän suuren, 15cm muikun.

Jos ihmiset käyttäs yhtä suurta ravintoa niin minun pitäs niellä kokonaisena jotain 80cm pituisia makkaroita.

Heposelän lahtivesiltä löytyy varmasti helpommin ruokakalaa mutta olen siinä uskossa että ne tosi isot ui jossain selällä ja joku päivä ne löytyy. Perjantaina kyttäsin aluetta jossain Heposelän pohjoispäässä jossa saaren päästä matalan keskelle työntyy kapea syvänne, olisi ehkä pitänyt kalastaa isompaa aluetta harvemmilla reikäväleillä mutta kun aamulla pilkin lähes kolme tuntia tyhjää (paria haukea lukuunottamatta) niin kalojen löydyttyä jumituin aika pienelle alueelle. Siitä sitten napsin huikeat seitsemän ahventa päivän mittaan. Suurimman osan ajasta kaiku piirsi tyhjää mutta joskus sitten lähti pohjasta väliveteen nousemaan viiva joka iski kiinni. Valitettavasti suurimmatkin vain hieman yli 300g kaloja.

vas. jojo-tasuri, oik. Pertti Moilasen kevennetty

Uudenvuoden aattona kun muut läträsi viinan kanssa otin sivistyneesti ykkösolutta ja katselin kartalta hyvännäköistä matalikkoa jonne ehkä jaksaisi kävellä Pöllänniemestä. Sinnepä siis päiväksi kyttäämään, matkalla kairasin muutamia reikiä erään kivikon kupeelle mutta pientä silppua vain piirsi kaiku. Hetken jo luulin että joku muukin pilkkimies oli ehtinyt samalle paikalle kuin mihin itsellä oli tarkoitus mennä mutta se olikin verkkomies jossain hieman kauempana joten sain yksin ongitella matalikon reunoja. En varmaan koskaan satu millekään kovin hyville paikoille kun aina kelkalla porukka ajelee ihan eri suunnille pilkille, ukkoa pönöttää jäällä mustanaan jossain kauempana....

Luulin jo että tällä kertaa saalispussiin kertyisi painoa koska ekalta reiältä jonka kairasin noin kuuteen metriin sain 598g ahvenen (punnittu verestettynä). Se tosin piti härnätä ottamaan pieneen karismaxin tasuriin kun yhden kerran väliveteen noustuaan ja ison tasurin hylättyään jäi ihan pohjaan möllöttämään eikä ottanut ennen kuin pudotti pikkutasurin aivan nenän eteen. Toisen ihan sinttikokoa olevan kalan sain vielä samalta avannolta mutta sitten hiljeni. Varmaan parikymmentä reikää myöhemmin oli tarjolla kolme hyvää kalaa, kaikki nousivat pohjasta jyrkästi tasuria kohti mutta kun eka täräytti kiinni niin kovasti että sen irroittamiseen meni liian kauan aikaa ehti muut viivat kadota näytöltä eikä niitä takaisin kuulunut. Päivän toiseksi suurimmalle kalalle oli painoa ehtinyt kertyä 478g. Mukavan kokoisia kaloja joista yhdelle ihmiselle riittää syötäväksi jo paristakin kappaleesta mutta mukava olisi joskus sattua paikalle josta noita napsahtelee päivän mittaan useampiakin kappaleita.

Neljä päivää pitäisi nyt käydä töissä ennen kuin harrastusta pääsee jatkamaan. Tänään oli vielä leuto keli, noin aste pakkasta mutta huomenna lämpötilat lähtee laskuun ja perjantaiksi eli loppiaiseksi  on lupailtu jotain -25 kelejä. Pitää varmaan taas panostaa johonkin paikkaan missä voi rauhassa onkia rukkaset kädessä isolla tasurilla kalojen häiritsemättä ettei sormet palellu kuten vuosi sitten koheltaessa.

Jos kappalemäärä tästä vielä vähenee alkaa ne kuuluisat MP:t kummittelemaan.

Tämmönen piti vielä tulla kirjottamaan että "oikoluin" muutaman edellisen blogitekstin ja huomasin että kirjotan joka kerran samat asiat..."tulispa isompia kaloja", "tulispa enemmän ja isompia kaloja"..sitten kun ei tuu niin kirjotan että "ei haittaa jos ei tuu isompia kunhan tulee jotain." Tärkeintä tietysti on että saa harrastaa. Viime reissuilla on tullut kävelyäkin sen verran ettei tee pahaa tämmöselle kaljan ja perunalastujen turvottamalle läskille vaikka ottaa koko harrastuksen liikunnan kannalta ja kalat on sitten mukavia bonuksia siihen kylkeen.