Melkein kalaton reissu ja pohdintaa kalattomuuden syistä

Sunnuntaina taas Heposelkää kiertelemässä. Uusia paikkoja oli tarkoitus testailla mutta tuntuivat olevan ihan tyhjiä. Ensin ajattelin että kala ei vaan syö mutta kun kaverilla oli kaikuluotain mukana kertoi hän suurimman osan rei'itetystä alueesta olleen aivan tyhjää. Muutamia pikku sinttejä oli näkynyt siellä täällä mutta ne eivät olleet tasureista kiinnostuneita. Jäällä oli kyllä railoja joista oli vettä noussut jäälle ja lisäksi oli laikkuja mutta niistäkään ei tullut mitään. Lopulta iltapäivän puolelta löytyi muutama reikä josta saimme pari haukea ja muutaman pienen ahvenen ja pois kävellessä toiselle kaverille yksi n. 300g ahven mutta tiukassa oli sinä päivänä kala. En tiedä olisiko perinteisillä morreilla ja pystypilkeillä saanut paremmin, tuskin koska tuolla alueella ei yksinkertaisesti tuntunut olevan kalaa. Toisilta järviltä on kyllä tullut hyviä saaliita ja melko hyvänkokoistakin kalaa tapsipilkeillä...eivät kuulemma syö tasuria mutta jatkan silti omaa tasurointiharrastusta, tuntuuhan tuota ruuassa pysyvän vaikka lähes tyhjiä reissujakin mahtuu väliin.

Eniten harmittaa kun pitää olla töissä viikot ja viikonloppuna vaan pääsee pilkille (joskus jopa vaan kerran viikossa jos tulee jotain muita pakollisia menoja). Olen miettinyt että vähäkalaiset reissut johtuvat osittain siitä syystä kun ei ole mahdollisuutta kunnolla paneutua harrastukseen, ei pysty valikoimaan kelejä vaan järvelle on mentävä sellaisella ilmalla että melkein tietää jäävänsä kalatta tai pilkkiminen on muuten olosuhteiden puolesta täyttä tuskaa. Keskitalven päivät on myös lyhyet, jos yksi suunniteltu kalapaikka ei anna saalista ei yleensä jaksa/ehdi kävellä pitempiä matkoja uusille paikoille kokeilemaan. Jos pääsee pilkille kerran viikossa ja sattuu kalaton reissu tulee kirottua että olis perkele pitäny mennä toiselle järvelle ja sitten taas töissä tympäsee viikon ajan...sitten sitä miettii että antaisiko se edellisen viikonlopun paikka kalaa tulevana viikonloppuna vai pitäisikö mennä kokeilemaan jotain toista paikkaa. Näin ei oikein saa kokonaiskuvaa siitä mikä paikka antaa kalaa milloinkin, millä kelillä, mihin aikaan vuodesta ja vuorokaudesta, mitkä pilkit toimii missäkin, missä syvyydessä kalat on eri ilmanpaineella jne. jne.

Jos haluaisin vain vetää repun täyteen ahventa ottaisin kaapista Saku-haarukkavavan liukupilkillä varustettuna ja kävisin huoltoasemalta toukkapurkin ja menisin Kuoringalle tai Viinijärvelle ja melko varmasti voisin onkia suurempia saaliita mitä nykyään reissuilta keskimäärin tulee. Kuitenkin olen kiinnostunut kalastamaan suurempaa kalaa tasapainolla kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissa maininnut ja eräillä keskustelupalstoilla asiasta väitellyt.
(en väitä että toukkavehkeilläkään aina saa kalaa, tämänkin blogin alkupään teksteissä joskus kai kirottiin ja meinattiin heittää joka ainut kalastusväline roskiin ja suunniteltiin harrastuksen vaihtamista).

Kalastusta ei tietysti pitäisi ottaa liian vakavasti mutta minkäs sitä luonnolleen voi.

Vaikeita pilkkireissuja

Viime viikonloppu meni sen verran reisille ettei siitä jääny paljon lapsille kerrottavaa...eikä blogiin. Lauantaina Heposelältä 200g ahven ja kilonen hauki. Sunnuntaina jostain Jänisselältä päin kokemusta. Kokemusta myös metsään "eksymisestä" ja munia myöten lumessa tarpomisesta. 20 astetta pakkasta ja 6m/s tuulta, alusvaatteet hiestä märät jne. Kaloista ei havaintoa. Tänään aattelin että pitää ottaa varman päälle ja kävin Kuoringalta hakemassa ruokakalat. Aamulla tuntui että tänäänkään ei tule mitään mutta sentään kalapussi painoi nelisen kiloa ja sekaan mahtui yksi hieman vajaa puolikiloinen. Tämäkään reissu ei pelastanut Kuoringan mainetta joten taitaa jäädä tämän talven viimeiseksi Kuoringan reissuksi. Piti jo edellinen jäädä mutta jospa se nyt sitten olisi tämä.

Kalastelin melkein koko päivän PanuCCin kevennetyllä tasurilla ja perinteisellä haarukkavavalla. Syvässä vedessä tasurointiin paras mahdollinen yhdistelmä. Isoille tasureille voi käyttää paksua kuitusiimaa ja silti onkiminen on tunnokasta. Lisäksi paksu kuitu ei sotkeudu kun sitä lappaa jäälle metri tolkulla...monofiili menee semmoselle saatanan sykkyrälle että joka kerran saa leikata siimasotkuja puukolla. Iso tasuri tuntui toimivan parhaiten, pienemmät antoi vain ihan olematonta silppua.

Rakentamani tasurirasiat on olleet muutaman reissun testissä, tasurit pysyvät melko hyvin järjestyksessä jos kalastajan liikkeet ovat rauhallisia mutta jos tarkoituksena on esim. ryömiä jossain perkeleen pusikossa ja hyppiä ojien yli tasurit eivät pysy järjestyksessä. Lisäksi voin antaa hyvän vinkin: "Älä avaa rasiaa villakynsikkäät kädessä". Vähintään kolmen tasurin koukut hyppää välittömästi kynsikkäisiin kiinni ja ainut mahdollisuus on leikata ne puukolla irti. :D

Reissun suurin kala puraisi pilkkiä ihan päätykoukun puolelta.

Hyvää ruokakalaa.

Tasurit järjestykseen

Kalamies.comista sain hyvän vinkin. Tee-se-itse tasapainorasiat vanhoista VHS koteloista. Kaverilla näin yhden ihan käytännössä joten päätin valmistaa itsellenkin pari kappaletta. Telttapatjani oli hävinnyt johonkin joten siitä ei voinut leikellä suikaleita mutta kaveri oli jostain löytäny tuommosta istuinalustaa/perseenlämmitintä joka ajaa saman asian. Siitä leikkasin epämääräisen muotoisia suikaleita ja liimailin epoksilla kiinni. Koska mulla on tunnetusti peukalo keskellä kämmentä eikä mitään kannattas yrittää tehdä itse niin nämäkin meni vähän reisille. Tein liian harvaan viiltoja varsinkin toiseen koteloon, pikkutasureita mahtus enemmänkin yhteen koteloon...varsinkin kun taas on netistä tilattu lisää pilkkejä.

Näiden rasioiden pitäisi estää arvokkaita tasureita kolhiintumasta ja naarmuuntumasta pilalle. Tähän asti olen kuljettanut pilkit vanhoissa uistinrasioissa mutta niissä ne takertuvat toisiinsa ja kolisevat koko ajan repussa. Lisäksi joistain on lohkeillut pyrstöjä kun pääsevät heilumaan väljissä lokeroissa. Eivät heilu enää...toivottavasti :D Seuraavaks pitää modailla pilkkireppua että kaiken saa mahtumaan mukaan, omistan nimittäin erittäin hienon ja kestävän Väre -pilkkirepun mutta se on suunniteltu lähinnä kilpapilkintään eikä näin ollen täytä kaikkia vaatimuksia tasurionkijan näkökulmasta tarkasteltuna...ehkä blogissa myöhemmin juttua repun tuunauksesta (eli pilalle menneestä repusta).

Reiskahan elää vielä!

Lomat ohi ja silleen

Huomenna olis viimenen lomapäivä mutta jäälle en enää mene...siitä syystä että takana on jo neljän päivän pilkkimaraton melko äärimmäisissä olosuhteissa. Lisäksi huomenna olisi tarkoitus testailla uutta järjestelmäkameraa joten pilkkivehkeet saa jäädä vessan nurkkaan kuivumaan.

Edellisen raportin jälkeen on tullut tehtyä useita reissuja Kuoringalle ja Heposelälle. Kuorinka ei ole antanut isompaa ahventa vaan kappalemäärää on ollut runsaasti. Heposelkä on vastaavasti antanut paremman kokoista kalaa mutta niitä on ollut vähemmän. Vaihtoehdoista jälkimmäinen on enemmän mieleeni. Suurimmat ahvenet jotka omaa pilkkiä söivät olivat hieman yli 700g painoisia.

Molemmissa paikoissa tuli pilkittyä melko ääripään keleissä joten en tiedä mistä niin suuret saaliiden vaihtelut johtuvat. Heposelällä iso ahven otti pilkiin kovassa räntäsateessa ja tuulessa sekä kovassa pakkasessa mutta Kuoringalla kumpikaan keli ei tuntunut olevan kalakeli. Tosin tällä kertaa oli miehessä ja vehkeissä vika koska siiman päässä pitäs olla tapsipilkki eikä tasapaino. Sillä tulis nyt isoo kalaa reput niin täyteen että hirvittää. Ei tasurimiehillä oo mitään jakoja. :D

Tasapainopilkintä on kuitenkin tällä hetkellä meikäläisen laji. Se on muuttunut entistä mielenkiintoisemmaksi kun on päässyt jäälle kavereiden kanssa jotka myös pilkkii pelkästään tasapainoilla. Eri välineiden vertailu on mukavaa, jokaisella on omat suosikkipilkit ja suosikkivärit joista riittää juttua aina reissun aikana ja vähän niiden jälkeenkin.
Kalojen määrissä on myös samanhenkistä ajattelumallia että muutama isompi filekala riittää eikä tarvii onkia kymmentä kiloa pikku silppua. Koko ajan ei tarvitse siiman päässä nykiä, riittää että jokunen parempi kala käy nykimässä pitkin päivää.

Pilkin tasapainoilla myös viime talven mutta nyt olen siirtynyt käyttämään hieman suurempia pilkkejä. Suosikkipilkkejä on tällä hetkellä Karsimaxin 7cm mallit ja erilaiset pienvalmistajien tekemät kevennetyt tasapainot. Pari tuttua pilkkimiestä myös valmistaa itse tasapainoja ja niilläkin olen onnistunut jo saamaan kaloja.

Uskollinen pokkarikamera joka vuosia on kulkenut pilkillä mukana on päättänyt sanoa yhteistyösopimuksen irti. Se on toiminut satunnaisesti joten olen kuvannut enimmät kuvailut blogiin kännykkäkameralla joka onkin melko vaatimaton paska kun köyhänä päätin nuukailla ja ostin jonkun budjettimallin puhelimen. Puhelimen kamera tuntuu toimivan miten sattuu...välillä kuvista saa jotain selvää ja välillä hyvä jos erottaa että kuvissa on ahvenia. No nyt kun kameralaukusta löytyy valokuvausharrastusta varten Canon 6D voi kalareissuilla pitää mukana vaikka vanhaa kunnon 450D:tä.

Tapaninpäivän kaloja Kuoringalta. Suurin n.400g. Ottivieheenä "PaNuCCi" -kevennetty tasapaino.

Kahlattiin sohjossa ympäri Kuorinkaa. Kalarosvon kevennettyä puri pikkuahvenet.

Heposelän kaloja. Nilsun papukaija maistui.

Heposelän ahvenia, erivärisillä Karismax tasureilla.